SIGNE. Hamar, eikö Guldborg-täti enää huolisikkaan minusta?
HAMAR (mietittyään). En -- -- en tiedä.
ROUVA. Sinä kuulit, lapseni. Sinä opit parissa tunnissa enemmän, kuin
tähän saakka koko iässäsi.
SIGNE (kuiskaa, kauhistuen). Luuletko myöskin -- --?
ROUVA. Hs!
SIGNE (toivotonna, tyynesti). Mutta mitähän meistä sitte tulee?
ROUVA. Mitä Jumala tahtoo. (Äänettömyys).
HAMAR (on mennyt verkkaan perältä).
VALBORG (hiljaa). Signe, katsoppas taaksesi!
SIGNE (nousee, katsoo taakseen, huudahtaa heikosti).
ROUVA. Mitä se?
SIGNE. Niin, sitä minä aavistinkin!
ROUVA (enemmän peloissaan). Mitä se?
VALBORG. Joka voipa perheellä on luutnanttinsa, ja _meidän_ on nyt
mennyt. Ei muuta.
ROUVA (nousee). Signe, lapseni!
SIGNE (hänen syliinsä). Äiti!
ROUVA. Nyt eroaa kaikki, mikä ei ollut todellista; -- älkäämme
vaikeroitko!
SIGNE (itkussa). Äiti, -- äiti!
ROUVA. Näin on parempi, kuin toisin. Kuule -- älä itke!
SIGNE. Min'en itke; -- mutta minä häpeen -- oi, minä häpeen! (itkee).
ROUVA. Häpeä on minun -- kun ei mulla ollut voimaa estämään sitä, minkä
näin hullusti käyvän.
SIGNE (kuin ennen). Äiti!
ROUVA. Niin, nyt olemme jo kohta niin hyljätyt, kuin koskaan voimme
olla. --
VALBORG (esiin, kiihossa). Ette vielä, äiti; -- nyt minä jätän teidät!
SIGNE (kääntyy sisareensa päin). Sinä, Valborg? Jätät meidät -- nyt?
VALBORG (liikutuksella). Talohan joutuu kuitenkin vieraan valtaan, --
nyt täytyy jokaisen meistä itse pitää huolta itsestään!
SIGNE (kasvot sisareen, selkä katsojiin päin). Mutt' entäs minä, jok'en
mitään taida --?
ROUVA (on vaipunut tuolille). Voi, kuinka kelvoton äiti minä olen
ollut; nyt en saata pitää lapsiani yhdessä.
VALBORG (kuin ennen). Emmehän me enää saata olla yhdessä! Emmehän me
saata ruveta elämään konkurssi-pesästä, kuten sitä sanotaan; olemmehan
me jo tarpeeksi kauan eläneet -- -- --
ROUVA. Hs, isäsi on täällä! (Äänettöm.) Lapsi, mitä aiot?
VALBORG (toistettuaan, tyynesti). Minä ai'on konsuli Holst'in
konttoriin; -- minä tahdon oppia kauppaa -- ja sitte alkaa itse.
ROUVA. Sin'et tiedä, minne menet.
VALBORG. Mutta minä tiedän, minkä jätän.