VIRKAMIES. Anteeksi! Kirjat ja paperit.
(Tjoelde pelästyy, siirtäikse kamiinin tuo, johon nojaa).
JAKOBSEN (hänen luokseen, kuiskaten) Konna!
(Tjoelde muuttaa jälleen tuolille ovenpieleen, peittäen
kasvonsa käsiinsä).
ROUVA (nousten, kuiskaa). Jakobsen! -- Jakobsen! (Jakobsen lähenee)
Tahallaan hän ei ole ketään pettänyt! Se, miksi häntä sanotte, se hän
ei ole eikä ikipäivinä siksi tulekkaan! (istuu).
JAKOBSEN. Teitä, rouva, minä syvimmästi kunnioitan. Mutta _ellei hän_
ole valehtelia ja petturi, niin ei kukaan maailmassa! (Itkee).
ROUVA (peittää myöskin toivotonna kasvonsa, nojaten taaksepäin tuoliin,
Lyhyt äänettömyys).
(Sitte kuuluu kaukaa melu, monen sadan ihmisen ääni. Virkamies
ja todistajat keskeyttävät tarkastuksensa ja kirjoituksensa,
toiset katsovat ylös).
ROUVA (peloissaan). Mitä se?
(Sannaes ja virkamies katsovat perimmäisestä ikkunasta,
Jakobsen etumaisesta).
JAKOBSEN. Työväki laivanveistimöltä, oluttehtaasta, vaprikoista ja
varastoista. (Jälleen rouvan luo). Koko liikkeemme on toistaiseksi
seisahdettu; -- mutta tänään on palkanmaksupäivä, eikä ole ollenkaan
rahoja!
(Toiset jatkavat työtään).
TJOELDE (tulee toivotonna esiin). Senpä kokonaan unohdin!
JAKOBSEN (häntä vastaan). Niin, mene _tuonne_, niin saat kuulla, mikä
olet!
TJOELDE (aukasee laukun, hiljaa). Täss'on rahoja; mutta pelkkää kultaa.
Menkää, vaihtakaa nämät kaupungissa pienemmiksi ja maksakaa palkat!
ROUVA (samoin hiljaa). Tehkää se, Jakobsen!
JAKOBSEN (myös hiljaa). Kun te sitä pyydätte, niin -- --. Vai niin? --
Täällä on rahoja, -- matkalaukussa. (Aukasee sen) Ja se on varustettu
matkaa varten. -- Hän on päälliseksi aikonut paeta! Ja viedä työväen
palkat mennessään! -- Ellei _hän_ ole konna, niin -- --!
(Melu lähempänä).
ROUVA (Tjoelden väännellessä itseään tuskissaan; hilj.). Kiiruhtakaa;
-- muuten ne tulevat tänne!
JAKOBSEN (Myös hiljaa). Minä menen.
VIRKAMIES (estää). Anteeksi; täältä ei saa viedä pois mitään, joka ei
ole tarkastettu ja luetteloon kirjoitettu.
JAKOBSEN. Tänään on palkanmaksu ja tässä on rahat.
ROUVA. Jakohsen tekee niistä tilin.
VIRKAMIES. Se on toinen asia. Jakobsen on rehellinen mies (Työhönsä).
JAKOBSEN (jälleen rouvan luo, kovin liikutettuna). Kuulitteko, rouva?
Hänkin sanoi minua rehelliseksi? -- Ja kohta ei yksikään ihminen enää
sano siten! (menee Tjoelden ohitse, jolle kuiskaa). Konna! -- Minä
palajan kohta!
VIRKAMIES (näkyy olevan valmis lähtemään, lähenee Tjoeldeä). Anteeksi;
-- talon avaimet!
ROUVA (Tjoelden puolesta). Emännöitsiä seuraa teitä. -- Sannaes, --
täss'on avainkaapin avain. (Sannaes ottaa sen).
VIRKAMIES (katsellen Tjoelden muhkeita kellonperiä). Mitä tarpeelliseen
pukuun tulee, se ei meihin kuulu; vaan jos siinä mahdollisesti olisi
kalleuksiakin -- --?
TJOELDE (aikoo antaa kellon).
VIRKAMIES. Älkää -- pitäkää se vain! -- Mutta se pitää kai ottaa
luetteloon.
TJOELDE. Min'en tahdo sitä pitää.
VIRKAMIES. Kuten tahdotte. (Toinen todistaja ottaa sen). Hyvästi!
(Tämän on Signe ja Hamar hänen takanaan nähneet konttorin ovesta.
Virkamies, Sannaes ja todistajat aikovat oikealle).
VIRKAMIES. Ovi on lukossa.
TJOELDE (kuni unesta heräten). Se on totta! (Menee aukasemaan).
Viides kohtaus.
Tjoelde. Rouva. Signe. Hamar. Valborg (myöhemmin).
SIGNE (töytäten esiin). Äiti! (heittäikse polvilleen hänen eteensä).
ROUVA. Niin, lapseni, nyt on koetusten päivä tullut! Ja minä pelkään,
että me kaikki olemme liian heikot.
SIGNE. Äiti, kuinkahan nyt käypi -- --?
ROUVA. Niinkuin Jumala tahtoo!
SIGNE. Minä seuraan Hamar'ia hänen Guldborg-tätinsä luoksi. -- Me
lähdemme heti.
ROUVA. Se riippuu siitä, huoliiko Guldborg-täti enää vastaanottaa
sinua.
SIGNE. Guldborg-täti? -- Mitä sanot -- --?