BERENT -- ja Voilakan lisäksi!
TJOELDE. Voilakan?
BERENT. Minä tarkoitan sen herrastushevosen, jolla ratsastaen te
neliseen palasitte Möller'in huutokaupasta. Antakaa ampua itsenne
hevosen selästä, tuon viimeisen, suuren kauppaliike-valheenne
kruunaukseksi, (hiljaa; lähempänä) -- tai heittäkää valheen kaapu, jos
vielä voitte, -- ja konkurssi on teille suuremmaksi hyödyksi, kuin koko
rikkautenne tähän saakka on ollut.
TJOELDE (pudottaa pistoolin, vaipuu, purskahtaen itkuun, tuolille.
Äänettöm.).
BERENT. Te olette taistellut ylenluonnollisesti näinä kolmena vuotena!
Tuskin tunnen ketään, joka olisi voinut, minkä te olette voinut. Mutta
te olette menettänyt itsenne siinä taistelussa. -- Älkää nyt paetko
konkurssia ja sen katkeruutta. Ainoastaan se puhdistaa sielunne.
TJOELDE (kasvot käsiin peitettynä, katkerasti itkien). Oi, oi, oi!
BERENT. Te olette moittinut minun menetystapaani. Siihen vastaan: Minä
suon teille anteeksi teidän menestystapanne. -- -- -- (Äänettöm.)
Koettakaa nyt nähdä tilanne semmoisena, kuin se on, ja kärsikää
kohtalonne miehen tavoin.
TJOELDE (kuin ennen). Oi!
BERENT. Lienettehän te jo perinpohjin uupunut; -- antakaa sentähden
kaiken olla sillään!
TJOELDE (k. e.). Oi!
BERENT (istuu hänen viereensä. Äänettöm.). Eikö olisi hyvä jälleen
saavuttaa hyvä omatuntonsa ja jälleen saada elää rauhallisesti
perheensä keskuudessa? Sillä tuskinpa lienette koko pitkään aikaan
saanut perheellistä rauhallisuutta nauttia.
TJOELDE (k. e.). Oi --!
BERENT. Minä olen tuntenut monta liikemiestä eläissäni ja olen kuullut
monta tunnustusta. Siitä käsitän, että teidän kolme pitkää vuotta on
täytynyt olla kaikkea paitsi. Virkistävää unta, rauhan siunaamaa
ruoka-atriaa ette ole voinut nauttia. Te olette tuskin huomannut, mitä
lapsennekaan tekivät, tai mitä ne sanoivat, paitsi kun ne olivat
tiellänne. -- Ja vaimonne -- --
TJOELDE. Vaimoni!
BERENT. Niin, hän kai on vaivoin puuhannut kokoon ne päivälliset,
joiden piti peittää ontevuutta; -- hän varmaankin on ollut talonne
väsynein palvelia.
TJOELDE. Mun kärsivä, siivo vaimoni!
BERENT. Minä luulen, että kernaammin ansaitsisitte leipänne halvimpana
työmiehenä -- kuin kärsisitte entisiä kohtalojanne.
TJOELDE. Tuhannesti, tuhannesti kernaammin!
BERENT. Ja senvuoksi myöntykää tekemään jokaiselle oikein ja
kohtuullisesti, että vihdoinkin jälleen pääsette totuuden turviin?
Tässä -- kirjoittakaa nimenne alle!
TJOELDE (langeten polvilleen). Armoa, armoa! Te ette tiedä, mitä
pyydätte. Omat lapseni kiroisivat minua. Minä kuulin sen juuri äsken!
Ja kauppa-ystäväni, jotka minun kauttani joutuisivat häviöön, niitä on
liian monta, -- ne ja niiden perheet -- voi! -- Työväkeni, minne se
joutuisi? Tiedättekö, sitä on mulla yli 400 hengen? Ajatelkaahan,
kaikki ne raukat perheinensä mieron tiellä! -- Armoa, min'en voi,
min'en tohdi! Pelastakaa minut, auttakaa minua! Minä tein hirveästi,
kun uhkasin; mutta nyt minä rukoilen, oi, minä rukoilen kaikkien niiden
puolesta, jotka ansaitsevat sen paremmin, kuin minä, joille minä uhraan
elämäni, uskollisuuteni ja työni otsani hiessä!
BERENT. Min'en voi pelastaa teitä, -- ja kaikkein vähemmin vierailla
varoilla. Se, mitä nyt pyydätte, olisi uskottomuutta.
TJOELDE. Ei, ei, ei, jättäkää laskut avonaisina esiin! Tehkää minut,
jos tahdotte, holhonalaiseksi! Mutta antakaa mun saattaa perille se,
minkä luulen onnistuvan, -- ja jokainen asiantunteva käsittää, että sen
_täytyy_ onnistua!
BERENT. No, istukaahan vihdoinkin! -- Puhelkaamme tarkemmin asiasta. --
(Tjoelde istuu). Eikö juuri se, mitä nyt ehdoittelette, ole samaa, mitä
jo kolme vuotta olette koetellut? _Te olette saanut_ lainoja; mutta
mitä se on hyödyttänyt?
TJOELDE. Konjunkturit! Ajan vaiheet!
BERENT (pudistaen päätään). Te olette jo niin kauvan sekoittanut
valhetta toteen, että olette unohtanut yksinkertaisimmatkin
kauppa-lait. Huonoilla konjunktureilla keinotteleminen jääköön sen
tehtäväksi, joka sen taitaa! Muut älkööt sitä käyttäkö.
TJOELDE (heti). Mutta itse velkojille, siis myöskin pankeille, olisi
edullista, että kaikki pidettäisiin koossa!
BERENT. Varmalle kaupalle ei ole hyötyä epävarman kannattamisesta.
TJOELDE (yhä innokkaammin). Mutta kuitenkin omien rahojen
pelastamisesta!