TJOELDE (toivolla, puoleksi nousten). No niin --? Siis?
BERENT. Kun ensin on saatu teidät pois.
TJOELDE (vaipuu sortuneena). Kun ensin on saatu minut pois!
BERENT. _Omilla_ varoilla voidaan pesä luonnollisesti säilyttää
parempiin aikoihin, mutta ei lainatuilla -- --
TJOELDE -- -- ei lainatuilla.
BERENT. Käsitättehän te kai eroituksen?
TJOELDE. Käsitän, käsitän.
BERENT. Hyvä. -- Niin käsittänette myöskin, ett'ette voi muuta tehdä,
kuin kirjoittaa alle -- --
TJOELDE -- -- kuin kirjoittaa alle.
BERENT. Tässä on paperi. -- Tulkaa nyt!
TJOELDE (heräten). Voi, min'en saata, min'en saata!
BERENT. Hyvä, liike seisahtuu vähän ajan kuluttua itsestään, mikä joka
suhteessa on paljon pahempi.
TJOELDE (jälleen polvillaan). Armoa, armoa! Min'en voi heittää toivoa!
Ajatelkaahan minun taistelujani!
BERENT. Sanokaa suoraan: Minulla ei ole miehuutta kestämään seurauksia.
TJOELDE. Ei, minulla ei ole miehuutta.
BERENT. Minulla ei ole miehuutta alkamaan todellista elämää.
TJOELDE. Ei ole, ei ole.
BERENT, Te ette tiedä, mitä sanotte, mies!
TJOELDE. En, min'en tiedä; -- mutta säästäkää minua!
BERENT (nousee). Niin, tämä on toivottomuutta! Minun on teitä sääli.
TJOELDE (nousee heti). Niin, eikö totta? -- Oi, koetelkaa minua!
Vaatikaa minulta -- -- sanokaa, mitä te -- --!
BERENT. En, en, -- allekirjoittamisella pitää kaikki aloitettaman!
TJOELDE (vaipuu sortuneena tuolille). Oi -- -- -- Kuinka saatan minä
sitten enää kohdata ketään, minä, joka olen uhoitellut kaikkea ja
pettänyt jokaista!
BERENT. Sen, joka on nauttinut suurta, ansaitsematonta kunniaa, pitää
myöskin kestämän suuren ansaitun masennuksen; -- se on laki, enkä minä
voi teitä siitä vapauttaa.
TJOELDE. Mutta minua menetellään hirmuisemmin, kuin ketään muita! Minä
olen sen ansainnut, minä tiedän sen; -- mutta min'en voi sitä kestää!
BERENT Hm! Te olette erinomaisen vahva; sen osoittaa tuo kolmenvuotinen
kamppailunne!
TJOELDE. Olkaa armelias! Teidän neronne, teidän vaikutuksenne _voipi_
auttaa minua pelastuksen tielle!
BERENT. Niin, kirjoittamaan alle.
TJOELDE. Eikö edes välillinen suostumuskaan -- --? Jos _te_ ottaisitte
vastataksenne kaikesta, ei muuta tarvittaisi!
BERENT. Kirjoittakaa alle! -- Täss' on paperi! Joka hetki on kallis.
TJOELDE. Oi --! (Horjuen pöydän luo; vielä kynä kädessä rukoillen).
Ettekä te siis tohdi koetella minua, -- kaikkien kärsimyksieni jälkeen!
BERENT. Tohdin, kun vain ensin kirjoitatte alle.
TJOELDE (kirjoittaa alle, vaipuu tuolille, jolta Berent nousi,
katkerassa tuskassa).
BERENT (ottaa paperin, käärii sen kokoon, panee talteen). Nyt menen
minä viemään tätä jako-oikeuteen ja sitte telegrafikonttoriin.
Luultavasti tullaan vielä tänä iltana kalunkirjoitusta toimittamaan.
Teidän perheenne pitää siis saaman tiedon siitä.
TJOELDE. Kuinka minä sen voisin? Antakaa mulle vähän aikaa, -- olkaa
toki armelias!
BERENT. Mitä pikemmin asia tapahtuu, sitä parempi teille itsellenne, --
puhumattakaan muista. (Katsellen ympärilleen). -- No, nyt olen minä
siis valmis täältä tällä kertaa.
TJOELDE. Älkää, älkää jättäkö minua vielä kaiken lisäksi. Oi, -- älkää
jättäkö minua!
BERENT. Nyt pitää vaimonne tuleman luoksenne, -- eikö niin?
TJOELDE (toivotonna, tyynesti). Niin.
BERENT (katsellen pistoolia). Tätä -- (ottaa sen käteensä) tätä en ota
mukaani. Tämä ei ole vaarallinen. Mutta minä panen sen pulpetille --
toisten tähden. Jos te tai teidän omaisenne tarvitsevat minua, niin
lähettäkää sana!
TJOELDE. Kiitos.
BERENT. Min'en lähde kaupungista, ennenkuin pahin on ohitse. -- Yöllä
tai päivällä, kun minua tarvitsette, niin lähettäkää sana.
TJOELDE. Kiitos.