BERENT. Vajaus on siis noin 197,000, tai täysin sadoin 200,000, spd.
TJOELDE. Niin, laskekaamme todellakin täysin sadoin!
BERENT. Teidän ja minun laskujeni välillä on siis se eroitus, että te
luette itsellenne 124,000:n spd:n omaisuuden, ja minä luen teille noin
200,000:n velan.
TJOELDE. Minä olen teille erinomaisen suuresti kiitollinen. --
Tiedättekö mikä tunne minussa tällä hetkellä on?
BERENT (katsoo häneen).
TJOELDE. Että olen joutunut hullun ihmisen pariin.
BERENT. Se tunne on minussa jo kauvan ollut. -- Puu-lastia, joka teillä
on Franskassa, en ole voinut ottaa lukuun; sillä te olette sen
laskuistanne unohtanut. Ehkä se pikkuisen muuttaa numeroja.
TJOELDE. Tarpeetonta! Minä olen tosin paljon kuullut puhuttavan teidän
ilkeydestänne, teidän sydämettömyydestänne; -- mutta te olette
todellakin tuhat vertaa katalampi, kuin mikään kertomus voipi maalata!
En tiedä, miks'en jo aikoja sitten ole osoittanut teille ovea; mutta
nyt minä sen teen.
BERENT. Sitä tietä täytyy meidän kohta molempien mennä. -- Mutta sitä
ennen on meidän puhuminen pesänluovutuksesta jako-oikeuteen.
TJOELDE. Hahaha! -- Tiedättekö, että minä juuri äsken sähkölennättimen
kautta sain niin paljon rahoja, ett'en ainoastaan ole pelastettu ensi
pulasta, vaan voin myöskin suorittaa asiani joka taholla?
BERENT. Sähkölennätin on oiva laitos, avoinna jokaiselle.
TJOELDE (mietittyään). Mitä sillä tarkoitatte?
BERENT. Kanuunain jyske täällä vaikutti, että minäkin telegrafeerasin.
Hra Lind'ille tuli varmaankin hänen kotoaan telegrammi laivalle, -- ja
tuskinpa sieltä vain rahoja lähtenee.
TJOELDE. Se ei ole totta! Sitä ette toki ole tohtinut!
BERENT. Kaikki on, kuten sanoin.
TJOELDE. Antakaapa tänne arviolaskuni; minä tarkastan sitä vielä
kerran!
(Aikoo ottaa sen).
BERENT (laskee kätensä sen päälle). Anteeksi!
TJOELDE. Te tohditte omavaltaisesti pitää mun omakätisen arviolaskuni?
BERENT. Niin, ja vieläpä pistää sen taskuunikin. (Tekee niin). Sekava
tarkastelma, täydellisesti allekirjoitettuna, ei ole mikään
vähäpätöinen paperi.
TJOELDE. Te olette siis päättänyt syöstä minut häviöön, sekä
siveellisyyden että lakitieteen kannalta katsoen?
BERENT. Sen te itse jo aikoja sitten olette pannut toimeen. Minä tunnen
teidän tilanne. Noin kuukauden aikaa olen ollut kirjeenvaihdossa
kaikkien niiden kanssa, sekä omassa maassa että ulkomailla, joiden
kanssa teillä on ollut asioita.
TJOELDE. Oi, kuinka katalan kavaluuden esineeksi rehellinen mies toki
joutuu! Koko kuukauden olla vakoojien verkoissa! Asia-ystävät ja pankit
salavehkeissä! Viekkaudella tunkeudutaan huoneisiin, laskuihin!
(Suurella voimalla) Mutta minä masennan kaikki konnuuden kokeet! -- Te
saatte vielä "nähdä", mikä mies se on, joka panettelemalla koettaa
hävittää arvoisan kauppanimen!
BERENT. Tuo arvoisa kauppanimi on, mitä minä voin päättää, jo kolme
vuotta ollut häviön nielussa. Juuri niin kauvan on siitäkin, kuin te
yhdyitte Möller'in kanssa asioihin; ainoastaan keinottelia etsii
keinottelioita.
TJOELDE. Jos nyt puhelisin kauppiaan kanssa, joka ymmärtäisi asioiden
kulkua, hänelle selittäisin, mikä minut saattoi yhtymään Möller'in
yrityksiin, teille en.
BERENT. Olkoon nyt jo sananparsien aika ohitse. Ai'otteko heti
luovuttaa pesänne konkurssiin?
TJOELDE. Haha! Minäkö luovuttaisin sen, siksi että te paperilapulla
olette siten tehnyt!
BERENT. Te voitte vielä kitua kuukauden verran, minä tiedän sen. Mutta
teidän itsenne, ja varsinkin muiden tähden, neuvoisin vakaasti teitä
tekemään sen heti. Se oli tännematkustukseni päätarkoitus.
TJOELDE. Kas niin, tuossapa se pääsikin! Ja te teeskentelitte pelkkää
sydämellistä ystävyyttä, joka ainoastaan halasi selvyyttä. Piti muka
eroittaa varmat epäiltävistä, -- ja siihen te kunnioittavin lausein
pyysitte minun apuani!
BERENT. Aivan oikein. Mutta täällä ei olekkaan muita epäiltäviä, kuin
juuri te -- ja ne, jotka teidän kanssanne yhteydessä ovat.
TJOELDE (malttaen). Te tulitte siis luokseni salaten aikomustanne,
suoraa päätä syöksemään minut häviöön?
BERENT. Minun täytyy vielä kerran huomauttaa, etten minä ole tämän
konkurssi-talon päällikkö, -- vaan te.
TJOELDE. Ja minä huomautan vielä kerran: tämän talon konkurssi on
ainoastaan teidän aivoissanne! -- Kuukaudessa voi paljon tapahtua: Ja
minä olen ennenkin osoittanut älyä keksimään keinoja.
BERENT. Keinoja yhä syvemmälle syöpyäksenne valheesen.
TJOELDE. Ainoastaan kauppias moiset seikat käsittää. -- Mutta jos tekin
todella niitä käsittäisitte, -- sanoisin teille: Antakaa mulle 100,000
spd., ja minä pelastan kaikki kaikesta! _Se_ olisi työ, teidän neronne
arvoinen; _se_ tekisi teidät kuuluisaksi, kun olisitte tarkalla
silmällä huomannut asioiden kulun; sillä työllä pelastaisitte tuhansia
ihmisiä onnettomuudesta ja loisitte maalle vaikutus-alan, jolla olisi
loistoisa tulevaisuus!
BERENT. Tuohon syöttiin min'en tartu.
TJOELDE. Te luulette sanojani houkutukseksi? Ei, se on juuri samaa,
minkä niin nerokas liikemies, kuin konsuli Lind, heti huomasi, -- ja
ilman teidän onnetonta väliintuloanne olisi jo kaikki päätetty! Mutta
se voipi tapahtua vieläkin! Minä etsin hänet uudestaan!
BERENT. Hän on jo matkustanut ulkomaille.
TJOELDE. Minä matkustan heti hänen jälkeensä.
BERENT. Semmoinen kiire näyttäisi hänestä kenties vähän epäiltävältä --
väliintulleiden selitysten mukaan.
TJOELDE. Noo -- ei haita mitään!
BERENT (totisena). Haittaapa kyllä. Petollistahan olisi ollut nyt
viekoitella häneltä 100,000 spd., ja petollista on uskoa hänen nyt enää
niitä antavan.
TJOELDE (mietittyään). Hyvä. -- Hän on sukkela -- ja löytää syitä. --
Minä tunnen hänet. -- Mutta te ette tunne häntä! -- Tahdotteko, niin
minä näytän teille, kuinka tarpeeksi 100,000 spd. on, saadaksemme tämän
suuren liikkeen irroille? Kolmen kuukauden kuluessa ennättävät remissit
käsiini, -- minä selitän teille päivänselväksi -- -- --
BERENT -- -- että heittäytte petoksesta petokseen! Siten olette jo
tehnyt kolme vuotta -- kuukaudesta kuukauteen.
TJOELDE. Senvuoksi, että nämät kolme viimeksi kulunutta vuotta ovat
olleet toinen toistaan huonommat -- oi, hirveät! Mutta nyt on kriisi
tullut; ja nyt pitää aikojen muuttua paremmiksi!
BERENT. Niin, noin juuri olette itseänne houkutellut!
TJOELDE. En, en, siten ajattelee jokainen älykäs kauppias!
BERENT. Siten ajattelee jokainen keinottelia.
TJOELDE. Älkää saattako minua hurjaksi! Tiedättekö, mitä minä näinä
kolmena vuotena olen kärsinyt, -- tiedättekö, mihin toivottomuus nyt
minut voipi saattaa?
BERENT. Yhä uuteen valheesen.
TJOELDE. Varokaa! -- Niin, totta on, minä olen nyt kadotuksen
partahalla! Totta on, minä olen kolme vuotta taistellut ja tehnyt mitä
ihminen voipi, päästäkseni turmion yli! Minä voin sanoa käyttäneeni
sankarin voimaa, voittaakseni taisteluni. Mutta se ansaitsisi myöskin
tulla palkituksi. _Teillä on_ valtuuskirja, _teitä_ uskotaan, --
huomatkaa kutsumuksenne, älkää antako minun sitä itsellenne opettaa!
Minä sanon teille; niin, minä sanon teille: Kauheata olisi, jos satoja
ihmisiä _teidän_ tähtenne joutuisi hukkaan!
BERENT. Lopettakaahan jo!
TJOELDE. Empä, hiisi vie, -- lopettaisin semmoisen taistelun
mielettömällä antaumisella!
BERENT. No, millä te sen sitte ai'otte lopettaa?
TJOELDE. Ei ole ainoatakaan keinoa, jota en olisi ajatellut -- oi,
tuhansia kertoja! _Minä_ tiedän, mitä mun on tekeminen! Tuo kehno
pikkukaupungin pilkka, koko rannikon kadehtiakunnan vahingon-ilo, se ei
saa koskaan kaikua korviini.
BERENT. Millä sen estätte?
TJOELDE. Sen saatte nähdä! -- (Enemmän ja enemmän innoissaan). Ettekö
millään ehdolla auta mua?
BERENT. En.
TJOELDE. Te tahdotte minun heti paikalla, juuri tässä valmistamaan
konkurssi-anomukseni?
BERENT. Tahdon.
TJOELDE. Surma ja kuolema! -- Te tohditte?
BERENT. Tohdin.
TJOELDE (liikutus sortaa hänen äänensä, se on aivan tukehtunut). Te
ette koskaan ole tuntenut toivottomuutta! Te ette tiedä, mitä kohtaloja
minä olen kokenut! -- -- Mutta jos häviön hetki on käsissä, -- ja
konttorissani on mies, jonka _pitäisi_ pelastaa minut, vaan _joka ei
tahdo_; -- no -- niin pitää hänen seurata minua kuolemaan!
BERENT (nojautuen taaksepäin). Tämähän alkaa jo kuulua ani
juhlalliselta.
TJOELDE. Älkää laskeko leikkiä kauvemmin; saatte vielä kenties katua
sitä! (menee joka ovelle, lukitsee ne avaimella, jonka otti taskustaan,
aukasee toisella pulpetin, josta ottaa revolverin). Kuinka kauvan
luulette tämän olleen täällä?
BERENT. Luultavasti siitä, kun sen ostitte?
TJOELDE. Ja minkätähden minä sen ostin? Luuletteko minun, joka olen
ollut koko tämän kaupungin herra, koko rannikon mahtavin mies,
luuletteko minun kärsivän häpeätä -- olla konkurssin-tekiä?
BERENT. Sitä te jo kauvan olette kärsinyt.
TJOELDE. Teidän vallassanne on nyt, joko hävittää tai pelastaa minut.
Teidän käytöksenne ei ansaitse sääliä -- enkä minä säälikkään!
Lähettäkää sanoma, jonka avulla saan 70,000 spd. -- enempää en
tarvitsekkaan --, mutta vuoden maksuvapaudella, ja minä pelastan kaikki
kaikesta. Miettikää tarkoin! Minun perhettäni, minun vanhaa
kauppanimeäni, monen monituista, jotka minun kanssani joutuvat
onnettomuuteen -- niitä pitäisi teidän muistella! Mutta älkää myöskään
unohtako omaa perhettänne! Sillä _ellette_ nyt tee, mitä minun on
oikeus teiltä vaatia, niin ette tule te, enkä minäkään hengissä täältä!
BERENT (viittaa). Tuo -- onko tuo ladattu?
TJOELDE (jännittää). Sen saatte kyllä ajoissa huomata. Mutta nyt pitää
teidän vastata!
BERENT. Minulla on esitys: Ampukaa -- ampukaa ensin itsenne ja sitte
minut.
TJOELDE (lähenee Berent'iä, nostaa pistoolin hänen otsaansa kohti).
Tuommoisen ivan minä kyllä kohta katkaisen.
BERENT (nousee, ottaa taskustaan paperin, jonka aukasee). Tähän olen
minä jo suunnitellut konkurssi-anomuksen jako-oikeuteen. Kun
kirjoitatte nimenne tähän paperiin, niin teette velvollisuutenne
velkojianne, perhettänne ja itseänne kohtaan. Ampumalla itsenne vain
lisäätte julman valheen entisiinne -- siinä kaikki. -- Pistäkää
pistooli piiloon ja tarttukaa kynään!
TJOELDE. En koskaan! -- Minä olen jo kauvan tiennyt tehtäväni! Mutta
nyt _te_ saatte seurata maa!
BERENT. No, tehkää sitte, mitä tahdotte; mutta minua ette voi pakoittaa
valheesen.
TJOELDE (oli laskenut pistoolin alas, astuu askeleen taaksepäin, nostaa
sen, tähtää). Siis!
BERENT (menee suoraan häntä vastaan -- aivan lähelle -- katsoo häntä
silmiin; Tjoelde laskee ehdottomasti pistoolinsa alas). Ettekö luule
minun tietävän, että sillä, joka niin kauvan on sisällisesti vavissut
valheesta ja petoksesta, että sillä on monta mietettä, mutt'ei
ollenkaan miehuutta? _Te ette uskalla!_
TJOELDE (raivoissaan). Sen minä toki näytän! (Taaksepäin, kohottaen
pistoolin).
BERENT (seuraten). Ampukaa, niin saatte kuulla pamauksen -- ja sitä te
kaipaatte! Tai antakaa pamausten olla, rau'etkaa tekojenne päälle,
tunnustakaa ja sitte vai'etkaa!