TJOELDE (kuin ennen). Niin, niin!
BERENT. -- Mutta jota jokaisen täytyy seurata, ilman poikkeuksetta.
TJOELDE. Mainiota!
BERENT. Ellei kaikkia kohdella samoin, voipi yksityinen äkkipikaa
joutua liian aikaiseen epäluuloon.
TJOELDE. Aivan minun ajatukseni!
BERENT. Hauskaa. Siis ette suinkaan ymmärrä minua väärin, kun pyydän
teidänkin tekemään tarkastelman varoistanne.
TJOELDE. Ei mikään ole mulle mieleisempää, kun siten voin hyödyttää
asioita yleensä.
BERENT. Se on varma. Sillä sen kautta kasvaa yleinen luottamus.
TJOELDE. Milloinka hra asianajaja suvaitsee ottaa vastaan minun
tarkastelmani? Näin kiireessä siitä luonnollisesti tulee vain
pintapuolinen.
BERENT. Luonnollisesti. -- Teidän suosiollanne, minä tulen noutamaan
sen.
TJOELDE. Ei millään muotoa. Te voitte saada sen kernaasti vaikka kohta,
jos niin tahdotte. Minulla on, näette, tapana, usein tehdä
pintapuolisia arvioiaskuja -- luonnollisesti vaihtelevien hintojen
mukaan.
BERENT. Vai niin? (Hymyillen). Muuten sanotaan keinoitteliain tekevän
kolme arviolaskua päivässä, kunkin erilaatuisen. -- Mutta nyt kuulen
minä -- --
TJOELDE (hymyillen) -- -- että muillakin on semmoinen paha tapa! No --
ei niitä juuri kolmea erilaatuista päivässä sentään tule.
BERENT. Ei, ei, minä laskin leikkiä luonnollisesti -- (nousee).
TJOELDE (nousee myöskin). Luonnollisesti. Tunnin kuluessa on se teidän
hotellissanne. Sillä minä otaksun, että hra asianajaja asuu meidän
ainoassa, niin kutsutussa, hotellissa. -- Etteköhän täällä ollessanne
tahtoisi asua meillä ja käyttää hyväksenne kahta kamaria, jotka juuri
ovat vapaat.
BERENT. Kiitos; -- minä viivyn täällä määräämättömän ajan, ja ne tavat,
jotka heikko terveyteni on mulle saattanut, ikävystyttävät kaikkia,
vaan enimmästi kuitenkin itseäni, kun olen outojen luona.
TJOELDE. Mutta tohtinenhan toki toivoa, että tulette meille
päivälliselle tänään? Meille tulee muutamia muitakin vieraita. Ehkä
lopuksi saamme sitte purjehdusretkenkin toimeen, -- tuo läheinen luoto
on erinomaisen kaunis.
BERENT. Kiitos; minun terveyteni ei ole nykyään niin luotettava, että
uskaltaisin yhtyä kemuseuroihin.
TJOELDE. Hehehe! -- Voinko ehkä jotenkin muuten olla palvelukseksenne?
BERENT. Niin -- saisinko tilaisuuden keskustella kanssanne, ennenkuin
lähden täältä, -- kernaimmin niinpian, kuin suinkin.
TJOELDE (vähän hämmästyen). Tarkoitatte, kun olette saanut kaikki
tarkastelmat?
BERENT. Konsuli Holst'in kautta olen minä jo hiljaisuudessa saanut
useimmat.
TJOELDE (enemmän kummastuen). Siis -- tänään vielä, tarkoitatte --?
BERENT. Klo 5? -- Sopiiko teidän silloin?
TJOELDE. Minä olen kokonaan teidän palvelianne! Minä saan siis tulla
teidän luoksenne klo 5?
BERENT. Minä olen _täällä_ klo 5 (jäähyväiset, menee).
TJOELDE (seuraa). Tehän olette kivulloinen; te olette vanhempi; te
olette kuuluisa mies -- --!
BERENT. Mutta te olette täällä kotonanne. Hyvästi!
TJOELDE. Minä suuresti kiitän kunniasta, jonka teidän täällä käyntinne
mulle saattoi!
BERENT. Älkää vaivatko itseänne!
TJOELDE. Sallittehan minun seurata teitä talostani.
BERENT. Minä löydän kyllä tien.
TJOELDE. Sitä en epäile. Mutta se olisi minulle suuri kunnia!
BERENT. Kuten tahdotte!
(Kun aikovat rappusia alas, näkyy Signe ja Hamar, jotka
nousevat niitä käsi kädessä. Antavat sijaa toinen loisilleen).
TJOELDE. Saanko esitellä -- niin, luonnollisesti minun ei tarvitse
esitellä: Hra asianajaja Berent Kristianiasta. Minun nuorin tyttäreni
-- ja hänen sulhasensa kavallerialuutnantti Hamar.
BERENT. Minä luulin hevosväen nyt olevan ekserseeraamassa?