SIGNE. Noin paha sin'et ole koskaan ennen ollut.
HAMAR (on viitannut häntä lakkaamaan. Kuiskaa). Etkö jo voi olla vaiti!
Näethän, ett'ei hän ole ollenkaan hyvällä tuulella?
SIGNE (kuiskaa). No, miks'et sinä voinut auttaa, niin olisin heti
voittanut hänet!
HAMAR (samoin). Oho, minä olenkin vähän ymmärtäväisempi, kuin sinä.
SIGNE (samoin). Sinä olet ollut niin kummallinen viimeaikoina. --
Min'en oikein ymmärrä, mitä sinä tahdot?
HAMAR (samoin). Niin, nyt voipikin olla yhdentekevä. Sillä nyt
matkustan minä yksinäni Kristianiaan.
SIGNE (samoin). Mitä teet?
HAMAR (mennen). Minä matkustan yksin. Min'en tahdo olla täällä niinkuin
-- mikäkin!
SIGNE (seuraa). Niin, voithan koettaa!
(Molemmat peräkkäin kiireesti verannalta alas oikealle).
TJOELDE (laskee sanomalehdet kädestään tuskallisella, pitkällä
huokauksella).
VALBORG (katsellen nyt oikealle). Isä! (Tjoelde herää). Tuolla kävelee
asianajaja Berent Kristianiasta.
TJOELDE (nousee). Asianajaja Berent? Täällä? -- Laivanveistimöllä?
VALBORG. Niin. (Tulee sisään. Tjoelde katselee ulos ikkunasta). Minä
sanoin sen vain siksi, että eilenkin näin hänen kävelevän hirsivaraston
ympärillä, ja vähää ennen oluttehtaalla ja toisissakin tehtaissamme.
TJOELDE (its.). Mitäs se merkinnee? (Ään.). Noo hän tekee usein
kernaasti huvimatkoja kesäaikana maamme eri paikkoihin; minä tiedän
sen. Nyt hän on täällä -- ja haluaa varmaankin nähdä tämän seudun
suurimman liikepaikan. Täällä ei olekkaan juuri mitään muuta
katsomista. -- -- Mutta onkohan se hän? Minusta on kuin -- --
VALBORG (katsoo avoimesta ikkunasta). On, hän se on! Katsoppa vain,
kuinka hän kävelee -- -- --
TJOELDE. -- -- ja heittää jalkojaan ristiin, vitkaan, vitkaan, -- niin,
hän se on. -- Näyttää siltä, kuin aikoisi hän tulla tänne?
VALBORG. Ei, hän kääntyy poispäin.
TJOELDE. No, menköön sitten! (its.; ajatuksissaan). Oliskohan
todellakin -- --?
Neljäs kohtaus.
Entiset. Sannaes (verannalta, oikealta).
SANNAES. Saanko luvan?
TJOELDE. Vai niin -- te, Sannaes!
SANNAES (huomaa vasta nyt Valborg'in, joka seisoo peränpuoleisen ikkunan
ääressä ja astuu nyt esiin. Sannaes pelästyy, panee heti kätensä
selkänsä taakse).
TJOELDE. No, mitä nyt?
VALBORG (katsoo häneen, menee verannalle ja sieltä alas oikealle).
TJOELDE. Mutta mitä nyt, ihminen? Mitä lempoa te siinä nyt ällötätte?
SANNAES (ottaa kätensä esiin heti kun Valborg on mennyt ohitse, katsoo
hänen jälkeensä). Min'en tahtonut neidin läsnäollessa kysyä, tuletteko
tänään konttoriin?
TJOELDE. Oletteko mieletön? Ettekö te neidin läsnäollessa tohdi kysyä
sellaista?
SANNAES. Minä tarkoitan vain -- sillä muuten täytyy minun, jos saan
luvan, puhua kanssanne täällä.
TJOELDE. Kuulkaapa, teidän pitää jättää pois tuo ruma nahjusteleminen;
se ei sovi kauppiaalle. Kauppiaan pitää olla sukkela ja vikkelä eikä
joutua hämille, heti kun naisihminen ohitse menee. -- Minä olen jo
ennenkin huomannut teissä moista. -- No, mitä te tahdotte? Sukkelaan!
SANNAES. Te ette siis tule konttoriin edellä puolenpäivän?
TJOELDE. Illallahan postit lähtevät.
SANNAES. Niin. -- Mutta siellä on vekseleitä.
TJOELDE. Vekseleitä? -- Ei.
SANNAES. On, Möller'in neljäs protesteerattu -- ja se suuri
englantilainen.
TJOELDE (suuttuen). Ettekö vielä ole niitä suorittanut? -- Mitä se
merkitsee?
SANNAES. Pankin johtokunta tahtoo ensin puhutella hra konsulia.
TJOELDE. Oletteko hullu? (malttaa). Te olette varmaankin erehtynyt,
Sannaes.
SANNAES. Niinpä luulin itsekkin enkä tyytynyt ainoastaan pankissa
olevan tirehtörin sanoihin, vaan kävin myöskin konsuli Holst'in luona.
TJOELDE. Ja konsuli Holst -- --?
SANNAES. Kertoi samat sanat.
TJOELDE (käytyään edestakaisin). Minä menen hänen luoksensa, -- tai,
oikeammin, minä _en_ mene; sillä se on kuitenkin -- -- --. Onhan meillä
vielä aikaa moniaita päiviä?
SANNAES. On.
TJOELDE. Eikä vieläkään telegrammia konsuli Lind'iltä?
SANNAES. Ei.
TJOELDE (its.). Sitäpä en voi käsittää. (ään.). No, kyllä me kuitenkin
pian saamme kaikki säntilleen -- pääkaupunkilaisista alkaen. Hyvä, niin
saamme, Sannaes, -- ja vast'edes annamme noiden täkäläisten
pankintapaisten olla aivan rauhassa. Hyvä, Sannaes! (Viitaten ulos;
its.). Kirotta Möller! Kaikki ovat ruvenneet epäilemään! (Kääntyy,
huomaa Sannaes'in). No, vieläkö te siinä seisotte?
SANNAES. Tänään on palkanmaksupäivä, -- eikä mulla ole mitään kassassa.
TJOELDE. Eikö mitään kassassa! Niin suuri, monipuolinen liike, eikä
mitään kassassa palkanmaksupäivänä! Mikä hiiden järjestys se on?
Pitääkö mun uudestaan ja uudestaan alkaa opettaa teille A, B, C:tä? --
Ei, eipä voi olla puolta päivää pienimmänkään asiansa vierestä poissa!
Minulla ei ole ketään, ei niin ketään, johon voisin luottaa! --
Ihminen, kuinka te olette tehtävänne toimittanut?
SANNAES. Oli myöskin kolmas vekseli, joka lankesi tänään; Holm ja
Kumpp. 2,000. Minä luotin sitä pahempi pankkiin, -- ja kun en sieltä
mitään saanut, täytyi mun tyhjentää kassa, -- sekä konttorin että
oluttehtaan.
TJOELDE (kävelee ylös- ja alaspäin). Hm, hm, hm! -- Kukahan lie saanut
konsuli Holst'in siihen päähän. -- No niin! (viittaa kädellään ulos).
SANNAES (menee, vaan palajaa heti, kuiskaa). Asianajaja Berent
Kristianiasta!
TJOELDE (hämmästyy). Tuleeko hän tänne?
SANNAES. Hän astuu juuri rappusia ylös! (Menee perimmäisestä
oikeanpuolisesta ovesta).
TJOELDE (huutaa hänen jälkeensä, kuiskaten). Viiniä ja virvokkeita! --
Siis oli aavistukseni aivan oikea! (Vilkaisee peiliin). Hyväinen aika,
miltä minä nyt näytän! (Kääntää tuskalliset kasvonsa peilistä; peiliin
jälleen, hymyilee -- ja rientää siten perälle, mistä asianajaja näkyy
tulevan vitkaan vasemmalla ylös).
Viides kohtaus.
Tjoelde. Asianajaja Berent.
TJOELDE (kohteliaasti, kunnioituksella; teeskennellen). Minulle on
suureksi kunniaksi, saada vastaanottaa niin kuuluisa mies huoneeseni.
BERENT. Hra konsuli Tjoelde -- eikö niin?
TJOELDE (yhä matalalla äänellä). Palvelianne! Minä juuri vast'ikään
kuulin vanhimmalta tyttäreltäni, että hra asianajaja oli kävellyt
tiluksillani:
BERENT. Niin, teillä on suuret tilukset -- ja suuri liike.
TJOELDE. Liian suuri, hra asianajaja. Liian monenlaatuinen. Toinen on
aina tuottanut toisen lisää. -- Olkaa hyvä, istukaa.
BERENT. Kiitos; tänään on lämmin päivä.
(Virvokkeita ja viiniä tuodaan pöydälle).
TJOELDE. Hra asianajaja suvaitsee kai lasin?
BERENT. En, kiitos.
TJOELDE. Virvokkeita?
BERENT. Kiitos; minulle ei pidä mitään.
TJOELDE (ottaa sikarrikotelonsa esiin). Saanko tarjota sikarrin, jonka
saatan sanoa hyväksi?
BERENT. Minä pidän paljon hyvästä sikarrista. Mutta juuri nyt en mieli
polttaa. Paljon kiitoksia! (Äänettöm.).
TJOELDE (on myöskin istunut. Hänen olentonsa on näköjään tyyni). Onko
hra asianajaja jo kauvankin ollut täällä?
BERENT. Pari päivää. -- Hra konsuli on ollut matkoilla?
TJOELDE. Niin; Möller'in onnettomat asiat. Hänen konkurssipesänsä
osakkaider-kokous huutokaupan jälkeen.
BERENT. Nykyään ovat ajat hyvin kovat.
TJOELDE. Sanomattoman kovat!
BERENT. Luuletteko Möller'in konkurssin vievän muitakin muassaan --
useampia kuin ne, jotka jo tiedetään?
TJOELDE. Sitä en vielä luule. Tämä -- sattuma on varmaan joka
katsannossa ainoastaan poikkeus.
BERENT. Pankit lienevät vähän säikähtyneet, kuten olen kuullut.
TJOELDE. Sen voin arvata.
BERENT. Niin, _te_ luonnollisesti tunnette olot paremmin, kuin kenkään
muu.
TJOELDE (hymyillen). Minä olen teille suuresti kiitollinen
luottamuksestanne minuun.
BERENT. Jos näiden seutujen ulosvienti-tavarat yhä edelleenkin
kadottavat hintaansa -- --?
TJOELDE. Niin; -- sitä ei varmaan tiedä; mutta tietysti lienee toki
paras pitää kaikki liikkeessä vain.
BERENT. Vai -- se on siis teidän tarkoituksenne?
TJOELDE. Ehdottomasti.
BERENT. Horjuvat kauppaseikat ilmituovat tavallisesti yhtä ja toista
vahingollista.
TJOELDE (hymyillen). _Teidän_ mielestänne pitäisi sentähden antaa
horjuvien kauppaseikkojen vaikuttaa?
BERENT, Niin pitäisi.
TJOELDE. Hm! -- Vankat kauppatalot eivät jokapaikassa lie niin aivan
tarkoin erillään epäiltävistä.
BERENT. Olisikohan _täällä_ todellakin pelättävä semmoista?
TJOELDE. Niin, -- nyt katsotte minun tietojani tämän seudun veloista
varmaankin liian suuriksi; -- mutta minä melkein voisin luulla niin.
(Äänettömyys).
BERENT. Pankit ovat valtuuttaneet minut hankkimaan tarkastuksen
oloista, -- jonka minä toistaiseksi uskon ainoastaan _teille_.
TJOELDE. Minä olen varsin kiitollinen.
BERENT. Tämän kaupungin pienemmät pankit ovat suljetut; ne ovat
yksimieliset.
TJOELDE. Vai niin -- (Äänettömyys). Te olette siis puhellut konsuli
Holst'in kanssa?
BERENT. Luonnollisesi. -- (Äänettöm.). Jos annettaisiin epäiltävien
kauppahuoneiden kukistua ja autettaisiin vankkoja, olisi varmaankin
paras, että jokainen ilmoittaisi pankeille omaisuutensa ja velkansa.
(Äänettöm.).
TJOELDE. Onko se konsuli Holst'in ajatus?
BERENT. Myöskin hänen. (Äänettöm.). Minä olen ehdotellut pankeille
toistaiseksi -- kunnes saamme nuo tarkat tiedot -- että sanoisivat "ei"
kaikkiin lainanpyyntöihin -- kaikkiin ilman eroitusta.
TJOELDE (huomaten). Siten ymmärrettävä!