TJOELDE. Mitä? Kuka? -- --

SIGNE (kummastellen) -- -- sanomalehdet.

TJOELDE. No, anna ne tänne sitten! (aukasee lehden toisensa jälestä,

katselee ainoastaan ilmoituksia; sanomalehdet suurimmaksi osaksi

ulkomaalaisia).

SIGNE (jatkettuaan keskusteluja armaansa kanssa). Kuuleppas -- - isä?

TJOELDE (yhä silmäillen lehtejä). Mitä nyt? (its., tuskallisesti),

Konkursseja, yhä vain konkursseja!

SIGNE (kuin ennen). Hamar'in ja minun mieleni tekisi jälleen

Kristianiaan hänen Guldborg-tätinsä luoksi.

TJOELDE. Olittehan te siellä neljätoista päivää sitten. Minä sain

teidän rätinkinne eilen. -- Oletko nähnyt ne? --

SIGNE. Eihän meidän niitä tarvitsekkaan nähdä, kun _sinä_ vain -- --.

Miksi noin huokasit?

TJOELDE. Noo -- siksi -- -- huomasin, että hinnat edelleen ovat huonot.

SIGNE. Kaikkia vielä -- mitä sinun tarvitsee niistä huolia? -- -- --

Nyt sinä huokasit taas. -- Niin, siinä tunnet nyt, kuinka katkerata on,

kuu ei ihmisen hartaimmatkaan toivot toteudu. -- Ethän toki liene niin

kova meitä kohtaan, mitä?

TJOELDE. Ei, lapset, se ei voi käydä laatuun.

SIGNE. Miks'ei?

TJOELDE. Siksi -- siksi -- no, siksi, että tänne aina näin kesä-aikoina

tulee niin paljon vieraita, joita täytyy ylläpitää.

SIGNE. Mutta sehän on ikävintä, mitä me kumpikin, Hamar ja minä, voimme

ajatellakkaan.

TJOELDE. Luuletteko, lapset, minun oloani joka katsannossa niin

erinomaisen hupaisaksi?

SIGNE. Mutta isäkulta, sinähän olet oikein juhlallisen näköinen? -- Se

sopii sinulle niin lystillisesti vain, isä!

TJOELDE. Totisesti puhuen, lapset, näin suurelle kauppahuoneelle kuin

meidän monine asioineen on varsin tärkeätä, että tänne tulee ihmisiä

joka kulmalta, ja että meillä voivat hyvin. Niin paljon voinette kai

tehdä minulle mieliksi!

SIGNE. Hamar ja minä, me emme koskaan saa olla kahdenkesken.

TJOELDE. Minun luullakseni te useimmiten tappelette, kun olette

kahdenkesken.

SIGNE. Tappelemme? Sinä käytät niin ilkeitä sanoja, isä.

TJOELDE. Ja ettehän te Kristianiassakaan saa olla kahdenkesken.

SIGNE. Noo, siellä on toki toisenlainen olo, siellä!

TJOELDE. Sen kyllä uskon, -- siten kuin te rahoja tuhlaatte!

SIGNE (hymyillen). Rahoja tuhlaamme! Mitäs me siellä muuta

tekisimmekään? Senhän vuoksi me juuri siellä olemmekin? Isä! Kuulehan,

kiltti isäkulta -- --!

Konkurssi: Näytelmä neljässä näytöksessä, viidessä muutoksessa · 第 18 / 66 题