VALBORG. Älytöntä minä juuri tuomitsenkin.
TJOELDE. Mutta itse älykkäimmänkin pitää kärsiä koviakin vaiheita.
VALBORG. Mutta senlaisia vaiheita, jotka kovinta pulaa ennustavat,
niitä ei rehellinen mies salaa perheeltään eikä velkojiltaan. -- Voi,
kuinka julmasti Möller velkojansa petti!
SIGNE. Valborg puhuu aina kaupasta!
VALBORG. Niin, minä olen lapsuudestani saakka pitänyt kaupasta. Sitä en
salaa keltään.
SIGNE. Sinä luulet ainakin ymmärtäväsi sitä.
VALBORG. Empähän; mutta kernaastihan aina hankkii itselleen taitoa
siihen, mihin tuntee itsellään olevan halua.
HAMAR. Eikä liian suurta kauppataitoa tarvitsekkaan, voidakseen tuomita
Möller'in menoa. Sen seuraukset ymmärsi jok'ainoa -- samoin kuin hänen
perheensä elämän yleensä! Kuka on rehennellyt niin suurella jalalla,
kuin Möller'in? Minä muistan kyllä Nannan hameen hännyksen.
VALBORG. Nanna on minun paras ystäväni; min'en salli häntä
solvaistavan.
HAMAR. Teidän korkeutenne suokoon minun vain huomauttaa, että kyllä
käypi laatuun, olla vaikka _kuinka rikkaan_ miehen tytär, ja kuitenkin
viettää vähemmin korskeata ja turhamaista elämää, kuin -- se, jota en
tohdi nimittää.
VALBORG. Nanna ei ole korskea eikä turhamainenkaan. Hänellä on
perinpohjin todellinen luonne, hänellä oli lahjoja pitämään itseään
sinä -- mikä luuli olevansakin, rikkaan miehen tyttärenä.
HAMAR. No, tottakai hänellä myöskin on "lahjoja" nyt pitämään itseään
konkurssin-tekiän tyttärenä?
VALBORG. Niin hällä onkin. Nanna antoi huutokaupassa kaiken
omaisuutensa mennä vieraan käteen, joka korun, joka hameen, joka
vaatekappaleen. -- Nykyiset vaatteensa on hän joko ansaitsemalla
hankkinut -- tai lainannut, sittemmin ne työllään ansaitakseen.
HAMAR. Rohkenenko kysyä: Eikö hän pitänyt sukkiansakaan?
VALBORG. Kaikki lähetti hän huutokauppaan, myötäväksi.
HAMAR. Jos minä olisin sen tiennyt, en suinkaan olisi ollut sieltä
poissa.
VALBORG. Niin, olihan siellä yksi ja toinen kapine, jolle voitiin
ilkkua, ja varmaan myöskin tarpeeksi tyhjäntoimittajia, jotka eivät
pilkkaansa säästäneet.
ROUVA (yhä istuen). Lapset, lapset!
HAMAR. Mitä tyhjäntoimitukseen tulee, lienee Nanna-neiti _senkin_
lähettänyt huutokauppaan. Sillä suurempia tyhjäntoimittajan "lahjoja",
kuin hänellä, ei voi kellään ihmisellä olla.
VALBORG. Hän ei luullut tarvitsevansa tehdä työtä.
TJOELDE (menee Valborgin luo). Tullaksemme asiaan jäälleen: Sin'et
huomaa, mitenkä kauppiaalla voipi olla toivo huomisesta huomiseen --
yhä uusi toivo. Hän ei ole senvuoksi petturi. Hän on kiihko-luontoinen,
runoilia -- jos niin tahdot -- joka elää ajatusten maailmassa, -- tai
hän on todellinen nero, joka näkee maan, jonne muiden silmä ei kannata.
VALBORG. Min'en luule erhettyneeni itse asiassa. Kenties minä
ymmärrän väärin sinut, isä. Sillä se, jota sinä kutsut toivoksi,
runollisuudeksi, neroksi -- eikö se juuri ole keinoittelemista toisten
omaisuudella, -- kun tietää itsellään olevan velkoja enemmän, kuin
varoja?
TJOELDE. Mutta juuri sen tietäminen voipi ollakkin mitä vaikein.