Montague lähti kävelemään tietämättä minne. Kaikki pyöri hänen
päässään ja hän lienee vaeltanut tuntikausia, koskapa hän äkkiä
huomasi kellosepän akkunassa olevan kellon osottavan kahta. Hän
katseli ympärilleen ja näki vieressään "Expressin" talon. Hän muisti
Batesin sanoneen: "Tulkaa kun lehti on mennyt painoon."
Hän meni taloon ja astui elevaattoriin sanoen hissimiehelle:
"Tahtoisin tavata herra Bates'ia."
"Kaupungin huone, yhdestoista kerros."
Montague tapasi unisen juoksupojan ja kysyi: "Onko herra Bates
täällä?"
"En tiedä", kuului vastaus ja Montague antoi korttinsa. Poika
pistäytyi poissa ja sanoi: "Täällä". Montague astui isoon huoneeseen,
jonka lattia lainehti papereita. Siellä oli kymmenkunta miestä.
"Tuolla hän on", sanoi poika ja hän näki Batesin istuvan pää
käsivarren nojassa. "Väsyksissä", ajatteli hän.
"Halloo, Bates" sanoi hän ja toinen hypähti ylös.
"Mikäs on?" huudahti hän. Ja lisäsi samassa kuiskaten: "Ne myivät
minut."
"Mitä?"
"Leikkasivat jutun pois. Kas tässä!" Ja hän näytti korehtuuriliuskan,
jossa oli suuri otsake: "Gotham Trust Yhtiö tuhotaan." Ja sinikynällä
oli reunukseen merkitty: "Ei julkaista."
Montague osasi tuskin vastata. "Kertokaa", sanoi hän.
"Ei siinä ole mitään kertomista. Eivät vain julkaise."
"Mutta miksette vie muuanne?"
"Myöhäistä. Ne lurjukset eivät edes sanoneet." Hän kiroili. "Puoli
11 ilmoitin vastaavalle. Hän oli ihastunut ja käski panna etusivulle
suurella otsakkeella. Ja me kävimme Rodneyn kanssa työhön. Hän
selosti asian ja minä panin kehyksen. Hitto vie, se oli juttu! Ja se
oli ladottu ja korehtuuri luettu ja vasta tunti sitten, kun sivut
jo olivat valmiit, tulee Hodges, omistajia, ja sanoo: Mitä tämä on?
Menee sitten vastaavan luo ja ne melkein tappelivat. -- Tätä ei
paineta, sanoo Hodges. Vastaava uhkaa erota, mutta se ei auta. Ja
juuri sain tämän korehtuurin. Lehti on painossa ilman sitä."
"Mutta mikä on syy?"
"Syy? Hodges on kiero. Hän sanoo: Jos me painatamme tämän, ei Gotham
Trustin johtokunta kokoonnukaan ja sen tuho pannaan meidän syyksemme.
-- Tuo on tekosyy; mehän voimme todistaa, että se kokous pidettiin."
"Te olitte niin varma", sanoi Montague.
"Varma! Se oli paras uutinen, mikä millään sanomalehdellä on
ollut -- jos vain 'Express' olisi lehti. Mutta Hodges ei julkaise
tietolehteä, vaan palvelee herrojaan. Tiesin mitä se merkitsi,
kun hän osti 'Expressin'. Hän oli 'Gazetten' vastaava ja rikastui
myymällä sen politiikan -- sen raha-asiain uutiset sepitetään yhäkin
Wymanin pankkien konttoreissa. Sen voin todistaa. Mitä siis maksaa
hankkia uutisia?" Ja Bates nousi kiroten sekä potkasi tuolinsa kumoon.
"Lähdetään", sanoi hän. "En tiedä, tulenko enää takasin."
Tuntikauden he kävelivät ja Bates purki ajatuksiaan Mailmankaupungin
lehdistä. Sitten meni Montague kotiin, mutta ei käynyt levolle,
vaan istui pari tuntia tuolissaan. Kun hän vihdoin uupuneena oikasi
vuoteelleen, virtasi päivän valo jo huoneeseen.
Kello kahdeksan hän nousi ja soitti puhelimella Lucyn asuntoon:
"Täällä on Montague. Onko rouva Taylor kotona?"
"Hän ei ole palannut."
* * * * *
Montaguella oli kiireellistä työtä, niin että hän kylpi, ajoi
partansa ja joi kahvin huoneessaan. Konttoriin mennessään näki hän
pankkialueella suuren väkijoukon. Ja kun hän tuli lunchille, huusivat
lehtipojat jo uutista Gotham Trust Yhtiön kohtalosta. Lucy ei siis
ollut onnistunut; isku oli pudonnut.
Pörssissä oli miltei paniikki ja alakaupungilla olivat ihmisten
kasvot huolestuneet. Mutta hänen oli mentävä oikeuteen, ja kun hän
sieltä pääsi, näki hän väkijoukkojen pankkien edustalla ja luki
lehdistä tallettajain piirittävän Gotham Trustia.
Konttorissa odotti häntä veljensä sähkösanoma: "Rahaa Republic
Trustissa. Ilmota heti, jos horjuu."
Hän vastasi, ettei ole hätää ja ajatteli asiaa. Hänen omaa
rahaansa oli yli 60,000 Prenticen laitoksessa -- suurin osa hänen
omaisuudestaan, mutta kun Prentice oli vakuuttanut sen olevan
terveen, ei hän lähtenyt sen piirittäjäin joukkoon. Hän aterioi
äitinsä kanssa ja luki lehdistä Stanley Ryderin jättäneen Gotham
Trust Yhtiön johtajanpaikan. Sitten meni hän Lucyn asunnolle ja kysyi
tätä. Hetken kuluttua sai hän vapisevalla kädellä kirjotetun lapun:
"Rakas Allan. Olet ystävällinen, kun koetat auttaa minua. Mutta en
kestä sitä. Ole hyvä ja mene. Älä ajattele minua. Lucy."
Montague näki tuskan puhuvan noiden rivien lomista, mutta ei voinut
mitään. Hän muisti majurin ja meni klubiin, mutta tämä oli lähdössä
kokoukseen; myrsky oli hänetkin temmannut mukaan. Montague meni
sitten "Expressiin", jossa Bates oli työn touhussa paitahiasillaan.
"Aina sitä on aikaa lörpöttää", sanoi hän, kun Montague aikoi lähteä.
"Te tulitte takasin."
"Mitäs muuta. Olen kuin varsahevonen kiertomyllyssä." Hän nojasi
tuolinsa selkämystään ja peukalot liivinsä hianreijissä sanoi: "No,
he tappoivat teuraansa."
"Niin tekivät."
"Mutta se ei näy riittävän. Toista jo kiertävät."
"Mitä."
"Olin David Wardin luona kysymässä Clearing Housen asioita Garyn,
'Despatchin' toimittajan kanssa. Ward tarinoi puolisentuntia, tapansa
mukaan; kertoi kuinka pankkiherrat koettavat vastustaa tulvaa,
mutta että Republic Trust Yhtiö on vaarassa ja että sitä yritetään
pelastaa. Huomatkaa, ettei sillä laitoksella ole ollut pienintäkään
hätää." -- Saako sen jutun julaista kysyi Gary. -- Kyllä, sanoi Ward.
-- Mutta se synnyttää levottomuutta. -- Se on tosi... Sellaista
kuulin. Mitä ajattelette?
Montague oli tyrmistynyt. "Mutta luulen niiden luvanneen turvata
Prenticen", sanoi hän.
"Kyllä", sanoi Bates ilkeästi irvistäen, "ja nyt heittävät hänet
kumoon."
"Luuletteko Watermanin tietävän?"
"Totta kai; Ward on vain hänen konttoristinsa."
"Ja 'Despatch' painattaa sen?"
"Miksei. Pac lupasi panna lehteen, ja kun minä sanoin, että siitä
tulee toinen paniikki, vastasi hän: paniikeista saa uutisia."
Montague ei sanonut mitään pariin minuttiin. Huomautti vihdoin: "Olen
hyvällä syyllä pitänyt Republic Trust Yhtiötä täysin terveenä."
"Epäilemättä se onkin."
"Miksi sitten --"
Bates kohautti olkapäitään: "Kysykää Watermanilta. Jotain rettelöitä.
Hän tahtoo panna jonkun pihtiin. Ehkä hän tahtoo säikäyttää
presidenttiä, tai alentaa joidenkin osakkeiden arvoja. Hänellä kuuluu
olevan varattuna 75 miljonaa tätä leikkiä varten. -- Ja vielä toinen
juttu. Öljytrusti on kaapannut kilpailijansa, sähkötarveyhtiön."
"Tärkeitä uutisia minulle", sanoi Montague. "Minulla on rahaa
Republic Trustissa. Antavatkohan ne sen sortua?"
"Rodney sanoo Watermanin antaneen selvän lupauksen Prenticelle. Ja
mitä tahansa sanotaankaan ukko Dan'ista -- sanaansa ei hän petä.
Luulen hänen pelastaneen sen."
"Mutta mikä sitten tämä uutinen?"
"Ettekö ymmärrä. Hän tahtoo pelastaa sen."
Montaguen leuka retkahti. "Oh", sanoi hän.
"Se on selvä kuin nenä naamassanne", sanoi Bates. "Kun juttu on
huomisissa lehdissä, pidetään sen julkaisemista sanomalehtien
erehdyksenä, ja sitten esiintyy Waterman ja pelastaa. Niinkuin
teatterissa."
"Prentice on ystäväni ja tekisi mieleni kertoa hänelle, mutta enpä
luule siitä olevan hänelle mitään hyötyä."
"Prentice parka ei voi asiaa auttaa. Kertomalla toimittaisitte vain
hänelle unettoman yön."
Montague lähti uusia aateltavia aivoissa. Hän kulki ohi Gotham
Trustin komean talon, jonka edustalla oleva joukko näytti
valmistautuneen viettämään siinä yön. Koko iltapäivän oli piiritystä
kestänyt ja miljoonia dollareita oli otettu ulos. Montague tiesi,
että samallainen joukko oli huomenna oleva Republic Trust Yhtiön
ovella, mutta hän päätti pysyä poissa. Oliverille hän kuitenkin
sähkötti varotuksen.
Kotona oli seuraava kirje: "Rakas Allan. Olet tietysti kuullut
uutisen, että Ryder on karkotettu Gotham Trustista. Mutta minä
onnistuin osaksi -- Waterman lupasi auttaa hänet jaloilleen tämän
mellakan jälkeen. Minä olen saanut käskyn vetäytyä myös sivuun. Se
on parasta. Niinhän itsekin neuvoit. Ryder ei voi tulla tänne, kun
lehtimiehet ahdistavat joka askeleelta. Älä koeta etsiä minua. Et
koskaan näe minua. Ainoa mitä voit minulle tehdä, on se, että tarjoat
apuasi Ryderille -- tarkotan hänen asioittensa selvittämistä. Hän on
epätoivoinen ja ilman ystävää. Tee se minun tähteni. Lucy."