Viikkoa paria myöhemmin Oliver soitti veljelleen: "Oletteko Alicen
kanssa vapaat tänä iltana? Toisin teille erään tuttavan."
"Kenet?" kysyi Montague.
"Et ole hänestä kuullutkaan. Mutta tahtoisin tuoda hänet teille. Hän
tuntuu vähän omituiselta, mutta selitän sitten. Sano Alicelle, että
minä takaan hänet."
Montague toimitti tiedon kotiinsa ja kello seitsemän menivät he alas.
Vastaanottohuoneessa oli Oliver ja tuo uusi tuttava, ja Montaguen oli
vaikea pidättää hämmästyksen ilmettä.
Vieraan nimi oli Gamble. Hän oli pieni mies, hieman yli viiden jalan
ja niin lihava, että oli vaikea ymmärtää, kuinka hän voi liikkua.
Niska ja kaula olivat kuin rasvapoimurykelmä, kasvot kuin täysikuu
ja niistä tuikki kaksi pientä siansilmää. Mutta että ne tuikkivat
älykkäästi, sen huomasi vasta niitä tarkattuaan.
Hra Gamble oli kömpelöimmän näköinen olento, mitä Alice koskaan oli
tavannut. Hän kosketti hieman tämän ojennettua lihavaa kättä ja
katsoi sitten avuttomana Oliveriin ja tämän veljeen.
"Hyvää iltaa. Hyvää iltaa", alkoi vieras puheliaasti. "Hauskaa
tutustua teihin, hra Montague. Olen kuullut teistä veljeltänne niin
paljon, että tuntuu kuin olisimme vanhat tutut."