Toukokuu oli jo pitkälle kulunut ja useimmat Montaguen tuttavat
olivat kesäasunnoillaan, ja niillä, jotka olivat pöytäänsä sidotut,
oli jahdit ja automobiilit ja yksityisvaunut ja menivät he joka
iltapäivä maalle. Montague oli kutsuttu seuraavaksi viikoksi Eldridge
Devonille, jossa Alice oli ollut viikon; mutta hän ei voinut lähteä
ennen lauantaita, jolloin hän kulki Hudsonia ylös Devonin kolmensadan
jalan höyryjahdilla "Triton."
Joku epäystävällinen henkilö oli sanonut Montaguelle, että Devon
on "elävä haukotus", mutta hän näytti olevan hyvin elonhaluinen
sinä lauantaina. Hän oli päässyt vakaumukseen, että muuan uusi ja
vasta vähän ilmoitettu automobiili oli osottautunut paremmaksi kuin
hänen edelliset seitsemäntoista vaunuaan ja oli hän hankkinut niitä
kolme, ja kun Montague istui Tritonin kannella ihaillen mahtavaa
virtamaisemaa, kuuli hän korvissaan tasasena huminana Devonin äänen,
joka puhui pyöräin kantokyvystä ja vesikääreisistä sylintereistä.
Yksi näitä uusia vaunuja oli vastassa Devonin yksityislaiturilla ja
kiidätti heidät yli mäen päärakennukselle. Devonin tila ei ollut
koskaan Montaguesta näyttänyt niin ihmeelliseltä kuin nyt, kun puut
olivat täydessä kukassa ja kevään ihmeet kaikkialla. Virstamäärin
näkyi mäenrinteitä rehevine ruohostoineen, mutta Eldridge Devon
ei muuta ajatellut kuin miten niillä voi lennättää golfipalloja.
Montague ei koskaan ollut niin tuntenut tämän seurapiirin ihmisten
surkeata tylsyyttä kuin seisoessaan tämän palatsin satumaisella
portahistolla ja katsellessaan Hudsonin valtavaa vuota yli bridgea
pelaavan rva Aldenin ja tämän tuttavain päitten.
Aterian jälkeen hän lähti kävelylle Alicen kanssa ja tämä kertoi
tapahtumia: "Ja nuori Curtiss oli täällä jonkun päivän. Hän sanoi
tavanneensa sinut. Mitä pidät hänestä?"
"Tuntui järkevältä pojalta."
"Pidän hänestä paljon", sanoi Alice. "Meistä voi tulla hyvät
tuttavat. Hänen kanssaan on hauska puhua; kuten tiedät oli hän
Cuban sodassa ja on hän ollut ratsaspaimenenakin ja hän osaa kertoa
seikkailuistaan. Eikö hän ole etevä lakimies."
"Hän on tunnetun toiminimen jäsen ja tuskinpa sinne kyvyttömänä olisi
päässyt."
"Hän on Laura Heganin hyvä ystävä", sanoi Alice. "Laura oli täällä
päivän. Hän ei hyväksy kaikkia."
Montague kertoi kerran olleensa tämän luona vieraisilla eräällä
lähitilalla.
"Puhelin hänen kanssaan", sanoi Alice. "Hän kutsui minut sinne
välipalalle ja vei ajelemaan. Pidin hänestä enemmän kuin alussa
luulinkaan. Pidätkö sinä hänestä, Allan?"
"En voi sanoa oikein tuntevani häntä. Luulisin pitäväni hänestä,
mutta hän ei satu pitämään minusta."
"Kuinka niin?" kysyi tyttö.