ROUVA ALVING. Olen minäkin kuullut.
OSVALD. Niin, voipi lujasti luottaa heidän sanoihinsa. Heidän
joukossaan on asiantuntevia miehiä, (tarttuu päähänsä.) Oo -- että
tuota kaunista, ihanata vapauden-elämää siellä ulkona, että sitä tuolla
tavalla tahritaan.
ROUVA ALVING. Elä kiivastu, Osvald; se ei tee sinulle hyvää.
OSVALD. Ei, siinä olet oikeassa, äiti. Se ei tosiaan ole terveellistä
minulle. Se on tuo kirottu väsymys, näetkös. Niin, nyt lähden pienelle
kävelymatkalle ennen atriaa. Anteeksi, herra pastori; te ette voi
käsittää sitä; mutta se sai minut kiihkoihini, (menee ulos toisen
oikeanpuolisen oven kautta.)