PASTORI MANDERS. Katsokaa nyt vaan omaa poikaanne. Niin, voimmehan
hyvästi puhua siitä hänen läsnäollessaan. Mikä on ollut seuraus
hänelle? Hän on tullut kuuden -- seitsemänkolmatta vuoden vanhaksi,
eikä ole koskaan saanut tilaisuutta oppia tuntemaan kunnollista kotia.
OSVALD. Anteeksi, herra pastori, -- siinä kokonaan petytte.
PASTORI MANDERS. Vai niin? Luulin, että olette oleskellut melkein
yksin-omaan taiteilijapiireissä.
OSVALD. Niin olenkin.
PASTORI MANDERS. Mutta minä luulin, että useimmilla niistä ei ole varaa
perustaa perhettä ja laittaa kotia.
OSVALD. On niitä muutamia, joilla ei ole varaa mennä naimisiin, herra
pastori.
PASTORI MANDERS. Niin, sitähän minä sanoin.
OSVALD. Mutta voihan heillä sen vuoksi olla koti. Ja se onkin yhdellä
ja toisella; vieläpä hyvin kunnollinen ja sievä koti.
ROUVA ALVING (seuraa tarkasti, nyökkää, mutta ei sano mitään).
PASTORI MANDERS. Mutta enhän minä puhu nuorenmiehen kodista. Kodilla
tarkoitetaan perhekotia, jossa mies elää vaimonsa ja lastensa kanssa.
OSVALD. Niin, tahi lastensa äidin kanssa.
PASTORI MANDERS (säpsähtää; lyö kätensä yhteen). Mutta laupias --!
OSVALD. No?
PASTORI MANDERS. Elää yhdessä -- lastensa äidin kanssa!
OSVALD. Niin, tahtoisitteko sitte ennemmin, että hänen pitäisi hyljätä
lastensa äidin?
PASTORI MANDERS. Puhutte siis luvattomista yhteyksistä! Niistä niin
kutsutuista villistä avioliitoista!
OSVALD. En ole koskaan huomannut mitään erittäin villiä sellaisten
ihmisten yhdys-elämässä.
PASTORI MANDERS. Mutta kuinka on mahdollista, että kukaan -- kukaan
edes jotenkin hyvästi kasvitettu mies tahi nuori nainen voi mukautua
elämään sillä tavalla -- aivan yleisön silmäin edessä!
OSVALD. Mutta mitä heidän sitte pitäisi tehdä? Köyhä, nuori taiteilija,
-- köyhä, nuori tyttö --. Naimisiin meneminen maksaa paljon rahaa. Mitä
pitää heidän silloin tehdä?
PASTORI MANDERS. Mitäkö heidän pitää tehdä? Niin, herra Alving, sanon
teille, mitä heidän pitää tehdä. Heidän olisi pitänyt pysyä erillään
alusta pitäen, olisi pitänyt!
OSVALD. Sillä puheella ette pääse pitkälle nuorten, lämminveristen
rakastuneitten ihmisten kanssa.
ROUVA ALVING. Ette, sillä ette pääse pitkälle!
PASTORI MANDERS (jatkaen). Ja että virkakunnat suvaitsevat mitään
semmoista! Että sen sallitaan tapahtua julkisesti! (Rouva Alvingin
edessä.) Eikö minulla siis ollut syytä olla syvästi huolissani poikanne
tähden. Piireissä, joissa siveettömyys peittämättä vallitsee ja
ikäänkuin on saanut suojaa --
OSVALD. Tahdon sanoa teille jotakin, herra pastori. Minä olen ollut
alituinen sunnuntaivieras parissa semmoisessa säännöttömässä kodissa --
PASTORI MANDERS. Vieläpä sunnuntaisin!
OSVALD. Niin, silloinhan pitää huvitteleita. Mutta en ole koskaan
kuullut niissä sopimatointa sanaa, ja vielä vähemmin olen ollut
näkijänä mihinkään, jota voitaisiin kutsua siveettömäksi. Ei;
tiedättekö, milloinka ja missä minä olen tavannut siveettömyyttä
taiteilijapiireissä?
PASTORI MANDERS. En, jumalan kiitos!
OSVALD. No, sitte otan luvan sanoakseni sen. Olen tavannut sitä,
kuin yksi ja toinen meidän malliksi kelpaavista aviomiehistämme ja
perheen-isistämme tuli sinne alas huvittelemaan hiukkaisen omin päin,
ja taiteilijat silloin kunnioittivat heitä, vierailemalla heidän
vähäpätöisissä kopeissaan. Silloin saimme oppia jotain. Ne herrat
tiesivät jutella meille sekä paikoista että asioista, joista me koskaan
emme olleet uneksineetkaan.
PASTORI MANDERS. Mitä? Tahdotteko väittää, että kunnialliset miehet
täältä kotoa --?
OSVALD. Ettekö koskaan, kuin semmoiset kunnialliset miehet tulivat
kotia takaisin, ettekö koskaan ole kuullut heidän kertovan paisuvasta
siveettömyydestä ulkomailla.