KUSTAA. Niin että olet vieläkin kuumeessa! Sinä aiot puolustaa noita
houkkioita, joita kutsutaan uudestikastajiksi?
OLAVI (rohkeasti). Aion.
KUSTAA. Tyynny. Sinä olet nainut aivan tikki päätä?
OLAVI. Olen.
KUSTAA. Sinä olet pannassa.
OLAVI. Olen!
KUSTAA. Ja siitä huolimatta olet yhtä rohkea? Jos sinä
kansankiihottajana nyt joutuisit hirsipuuhun kuten nuo muut, mitä
siihen sanoisit?
OLAVI. Valittaisin etten saanut täyttää tehtävääni, mutta kiittäisin
Jumalaa siitä mitä sain tehdä.
KUSTAA. Hyvä! Tahdotko nyt mennä Upsalaan, siihen vanhaan
pöllöjenpesään, ja sanoa oppineille, että paavi ei ole Jumala ja
ettei hänellä Ruotsin kanssa ole mitään tekemistä?
OLAVI. Senkö vain.
KUSTAA. Ja että raamattu yksinomaan on Jumalan sanaa?
OLAVI. Eikö muuta?
KUSTAA. Sinä et saa mainita Lutherin nimeä!
OLAVI (hetken mietittyään). Siihen en suostu!
KUSTAA. Menetkö ennemmin kuolemaan?
OLAVI. En! Mutta kuninkaani tarvitsee minua!
KUSTAA. Sinä et ole jalomielinen, Olavi, kun käytät hyväksesi minun
onnettomuuttani! Puhu mitä mielit; mutta saat tyytyä, jos minä
jälestäpäin peruutan siitä osan!
OLAVI. Totuudesta ei voida tinkiä!
KUSTAA. Kautta Jumalan! (Vaihtaa ääntä.) Tee kuten tahdot.
OLAVI (notkistaa polvensa). Saan siis sanoa kaikki.
KUSTAA. Saat.
OLAVI. Silloin ei elämäni ole kulunut hukkaan jos yhdenkään
epäilyksen kipinän olen singonnut nukkuvan kansan sieluihin. On siis
tuleva uskonpuhdistus.