KUSTAA (Laurentiukselle). Tahdotko auttaa minua, Lauri?
LAURENTIUS. Kysymys on kirkosta?
KUSTAA. Niin; se on revittävä!
LAURENTIUS. Siihen en ole minä oikea mies, mutta teidän armonne voi
kääntyä mestari Olavin puoleen.
KUSTAA. Sinä et siis tahdo?
LAURENTIUS. Minä en voi! Mutta yhden aseen voin tarjota. (Antaa uuden
raamatunkäännöksen.)
KUSTAA. Pyhä raamattu! Se on hyvä ase! Tahdotko käytellä sitä asetta,
Olavi.
OLAVI. Tahdon, Jumalan avulla!
KUSTAA (viittaa Laurentiukselle; tämä poistuu.) Oletko tyyntynyt jo,
Olavi?
OLAVI (vaikenee).
KUSTAA. Annoin sinulle neljä päivää ajatusaikaa! Miten olet täyttänyt
tehtäväsi?