GERDT. Pidättäkää! Mitä te aiotte!
KNIPPERDOLLINK. Gerdt! Kuka on tämä mies?
GERDT. Hän on meidän! Päästäkää hänet, ystävät, tuossa on perkeleen
asiamiehet! (Osoittaa Marttia ja Niiloa, jotka pakenevat ovesta.
Uudestikastajat tavoittelevat heitä nyrkit sojossa. Gerdt kääntyy
ovelta Olavin puoleen. Portto on vetäytynyt muutamaan nurkkaan.
Windrank nukkuu yhä pöydän alla. Olavi pysähtyy mietteissään
keskilattialle.)
GERDT (heittäytyy uuvuksissa eräälle penkille). Tämä on raskas työ,
Olavi!
OLAVI. Ja mitä olette tehneet?
GERDT. Olemme tehneet puhdasta, asian aluksi!
OLAVI. Se käy teille kalliiksi.
GERDT. Vielä olemme voitolla! Koko kaupunki on liikkeessä. Rink tekee
meidän työtämme Yrjänän kappelissa. Kuuleppas, onko kuningas sinut
lähettänyt meitä vastaan?
OLAVI. On!
GERDT. Se oli järkevästi tehty!
OLAVI. Huomenna saarnaan uudessa saarnastuolissa!
GERDT. No, miten hoidat sinä kuninkaallista virkaasi! Tässä sinä yhä
seisot ristissä käsin!
OLAVI. Tuo uskonveljesi kirkkoon huomenna.
GERDT. Tuleeko siitä korkeapaavillinen saarna?
OLAVI. Minut on tänään julistettu pannaan!
GERDT (rientää syleilemään Olavia). Jumala sinua siunatkoon, Olavi!
Se oli uudestisyntymisen kaste.
OLAVI. Minä en vielä ymmärrä teitä. Miksi te käytte tietänne kuin
villipedot? Tehän häpäisette kaiken pyhän!
GERDT (ottaa maasta säretyn pyhäinkuvan). Onko tämä mielestäsi
pyhä? Joku pyhä Nikolaus, luulemma! Onko siis Kristus Jeesus tullut
maailmaan ja elänyt turhaan, kun vielä palvellaan puupölkkyjä? Onko
tämä muka Jumala, tämä, jonka voin hakata palasiksi? Katsos!
OLAVI. Mutta se on pyhä kansan silmissä!
GERDT. Niin oli myös kultainen vasikka, niin oli Zeus, niin oli Thor
ja Oden myös; ja kuitenkin kukistettiin ne maahan! (Huomaa porton.)
Kuka on tuo nainen? Vai niin, se on se, joka minun täytyi pelastaa
tänne kapakkaan! Olavi! Sanoppas minulle muuan asia. Onko kuningas
ostanut sinut?
OLAVI. Jätä minut rauhaan, Gerdt. Minä vihaan sinua!
GERDT. Kuka on tuo sika, joka maata röhöttää tuolla?
OLAVI. Kun seison sinun edessäsi, kutistun minä kokoon. Mene pois
minun luotani! Minä tahdon täyttää oman kutsumukseni, enkä sinun!
GERDT. Kuule, ystäväni...
OLAVI. Sinä koetat kytkeä toisiinsa meidän kohtalomme!
GERDT. Kuule mitä sanon...
OLAVI. Sinä olet kietonut minut näkymättömään verkkoon; sinä julistat
minut uudestikastajaksi. Miten voin minä vastata tästä kuninkaalle!
GERDT. Mille kuninkaalle?
OLAVI. Kustaa Eerikinpojalle.
GERDT. Vai niin -- hänellekö! Jää hyvästi, Olavi! Sinä saarnaat siis
huomenna!... Mitä varten viipyy tuo nainen?... Jää hyvästi. (Menee.)
OLAVI. Jumalanko vai perkeleen asioita hän ajaa?
PORTTO (lähestyy Olavia, lankee polvilleen). Sallikaa minun kiittää
teitä!
OLAVI. Kiitä ainoastaan Jumalaa, joka on pelastanut sinun sielusi,
ja älä usko että sinun rikoksesi on tänään sovitettu. Rukoile voimaa
kantamaan kirousta koko elämäsi ajan! Jumala on sinulle antanut
anteeksi -- ihmiset eivät anna koskaan! (Tarttuu hänen käteensä ja
taluttaa ovelle.)
MARTTI (näyttäytyy rautaovessa, sitte Olavin äiti ja Kristiina,
Gerdtin tytär). Olemme varmaan erehtyneet tiestä!
ÄITI (huomatessaan Olavin ja porton, hämmästyneenä). Olavi, Olavi!
KRISTIINA. Kuka on tuo nainen? Hän näyttää niin onnettomalta!
MARTTI. Lähtekäämme tästä riettauden pesästä.
OLAVI (käännähtää ja juoksee ovelle, jonka Martti sulkee). Äiti!
Äiti! (Hän juoksee ulos toisesta ovesta; näyttämö pimenee.)