MARTTI. Mitä etsitte?
OLAVI (huomaa Martin). Etsin pappia.
MARTTI. Minä olen mustaveli.
OLAVI. Vai niin! Arvasin sen! Te olette siis kiihoittanut kansaa
häntä vastaan!
MARTTI. Minä suojelen kirkkoa riettaudelta ja koetan pysyttää sen
etäällä paheesta. Tuo tuolla on pannaan pantu nainen, joka rahasta
myy ruumiinsa, jonka tulisi olla pyhän hengen temppeli!
PORTTO (lankee polvilleen Olavin eteen).
OLAVI (tarttuu hänen käteensä). Katsos, mustaveli, minä uskallan
tarttua hänen käteensä ja asettaa hänet sinua vastaan! Hän on myynyt
ruumiinsa, sanot, montako sielua sinä olet ostanut?
Minäkin olen pappi! Ei, olen ihminen, sillä en ole vielä siksi
julkea, että lukitsisin Herran huoneen, ja syntisenä ihmisenä ojennan
käteni toiselle ihmiselle, joka ei myöskään voi olla synnitön.
Tulkoon se, joka on puhdas, heittämään ensimäisen kiven!
Astu esiin, veli Martti, sinä valkeuden enkeli, joka olet pukeutunut
viattomuuden mustaan verhoon ja ajanut hiuksesi, jottei kukaan
näkisi miten olet synnissä harmaantunut! Vai puuttuuko sinulta kivi,
kenties? Voi sinua, mihin olet pannut ne kivet, jotka sinun on
annettava kansalle, kun se pyytää leipää? Oletko jo antanut ne kaikki?
Astu esiin, sinä kunnianarvoisa porvari (Windrankille, joka kuorsaa
lattialla), sinä joka nukut eläimen unta, miksi et herää käyttämään
puukkoasi! Katsokaa miten hän on punainen? Häpeekö hän sitä huonoa
seuraa, johon on joutunut, vai onko se nautinnosta? (Kansa sorisee
paheksumista.) Te sorisette! Tarkoittaako se minun sanojani vai
häpeättekö itseänne? Miksi ette viskaa kiviä? Olinhan unohtaa: teillä
ei ole niitä. Avatkaa siis ovet! Kutsukaa kansa ja raahatkaa ulos
tämä nainen! Jos luulette ettei viisikymmentä miestä revi häntä
kappaleiksi, niin olkaa varmat siitä että viisisataa naista sen on
tekevä. No! Te vaikenette. Nainen, nouse ylös! Sinut on vapautettu.
Mene äläkä enää syntiä tee, mutta älä myöskään näyttäydy papeille,
sillä he heittävät sinut naisten eteen.
MARTTI (joka useampia kertoja on yrittänyt katkaista Olavin puhetta,
mutta josta saksalainen on hänet estänyt, ottaa esiin erään
paperin.) Tämä mies, jonka sanoja te kuuntelette, on kerettiläinen,
minkä huomaatte hänen puheestaan; mutta hän on myös pannaan pantu!
Kas tässä, lukekaa! (Ottaa kynttilän eräältä pöydältä ja viskaa
permantoon.) "Niinkuin sammuu tämä kynttilä, niin sammukoon häneltä
kaikki ilo ja rauha ja kaikki se hyvä, joka jumalalta tulee!"
KANSA (ristii silmänsä ja vetäytyy pois; Olavi jää porton kanssa
kaksin keskilattialle). Anathema!
MARTTI (portolle). Nyt kuulet mikä pätevyys mestari Olavin
synninpäästöllä on.
OLAVI (joka on seissyt neuvotonna). Nainen! Vieläkö luotat sanaani?
Etkö pelkää minua? Etkö kuule pennanuolien suhisevan meidän päittemme
ympärillä? Miksi et siirry niiden kahdenkymmenen vanhurskaan
joukkoon, jotka vielä ovat pyhän kirkon suojaavassa helmassa! Vastaa!
Uskotko että jumala on hyljännyt minut, niinkuin nämä ovat tehneet?
PORTTO. En!
OLAVI (silmää pannajulistusta). Kas siinä! Se suuri piispa
Linköpingin vähäisessä kaupungissa on myynyt minun sieluni saatanalle
elinajaksi, sillä sen pitemmälle ei ulotu hänen valtansa, sentähden
että kiihotin kansaa luvattomaan aikaan kääntymään jumalan puoleen;
tässä on välikirja: niinkuin kirkko tämän kautta on sitonut minut
helvettiin, niin repäisen irti itseni siitä (repii pergamentin) ja
kirkon kirouksesta! Jumala minua auttakoon, amen!
KANSA (ulvoo). Anathema!
MARTTI. Hakatkaa maahan se mies! lyökää! Hän on pannahinen!
OLAVI (asettuu porton eteen). Kuuletko miten perkeleet kiljuvat
uhriaan! Älkää koskeko minuun.
MARTTI. Eteenpäin! Hakatkaa maahan!
(Muuan sotilas hohottaa aseensa; silloin aukenee rautaovi ja
uudestikastajat, Knipperdollink etunenässä, hyökkäävät huutaen
sisään käsissään rikkonaisia krusifikseja, pyhäinkuvia ja revittyjä
messukasukoita. Kaikki huoneessa olijat tunkeutuvat ovea kohti.)
KNIPPERDOLLINK (ensimäisenä, avatessaan ovet). Tänne väki; tässä on
vielä yksi Herranhuone! Mitä tämä merkitsee, kapakka temppelissä!
Katsokaa, katsokaa, pahennus on mennyt niin pitkälle että häväistään
itse pyhyyttä. Mutta minä tahdon puhdistaa sen tulella! Kirkko tuleen
ja pyhimykset roviolle!
OLAVI (astuu esiin). Malttakaa! Mitä aiotte tehdä!
KNIPPERDOLLINK. Pelkäätkö että oluttynnyrisi halkeavat kuumuudesta,
sinä Belial; sinäkö olet se paavilainen kapakoitsija, joka et kammoa
rakentaa paheen kappelia kirkon seinään!
OLAVI. Minä olen raastuvan sekretarius ja kehoitan kuninkaan nimessä
teitä noudattamaan järjestystä!
KNIPPERDOLLINK. Vai niin, sinä olet se mies, jonka kuningas on
lähettänyt taistelemaan meidän pyhää asiaamme vastaan! Eteenpäin,
Jumalanmiehet, sitokaa hänet ensin, sitten puhdistamme Herranhuoneen
epäjumalanpalveluksesta!
MARTTI. Käykää käsiksi, hyvät miehet, hän on kerettiläinen ja pannaan
julistettu!
KNIPPERDOLLINK. Kerettiläinen! Sinä et siis ole paavin väkeä?
OLAVI. Senjälkeen kuin olen pannaan pantu, en kuulu enää kirkkoon!
KNIPPERDOLLINK. Sinä olet siis meidän miehiä?
OLAVI (vaikenee).
KNIPPERDOLLINK. Vastaa! Oletko sinä meitä vastaan vai meidän
kanssamme?
MARTTI. Hän on Olavi Pietarinpoika, jonka kuningas on lähettänyt!
KNIPPERDOLLINK. Oletko sinä Olavi Pietarinpoika?
OLAVI. Olen!
KNIPPERDOLLINK. Mutta sinä olet kerettiläinen!
OLAVI. Kerskaan siitä että ansaitsen sen nimen.
KNIPPERDOLLINK. Ja olet kuninkaan palveluksessa!