Kirkonovi avautuu jälleen varovasti ja suntio (urkujenpolkija
ja kirkonvartia) vaimoineen astuu sisään, lyhty kädessä.
SUNTIO. Katri muoriseni! Piteleppäs hiukan lyhtyä sillä aikaa kuin
minä suljen etulukon!
VAIMO. Rakas Pentti, valaiseppas ensin tätä kurjuuden pesää. Enpä
olisi koskaan luullut, että kapakka on näin naapurissa! Sehän on
hirveätä! Katsos noita suuria oluttynnyreitä.
SUNTIO. Entä viina sitten! Etkö tunne sen hajua. Rupee päätäni
pakoittamaan, jos viivyn kauemmin.
VAIMO. Herra armahtakoon, mitä jumalatonta menoa täällä on pidetty!
SUNTIO. Muori kulta!
VAIMO. Mikä on?
SUNTIO. Minä voin niin pahoin, tiedätkö! Täällä alhaalla on niin
kylmää ja kosteata!
VAIMO. Ehkä mennään kotia.
SUNTIO. Luulen että minun täytyy hiemasen levätä tässä rahilla!
VAIMO. Mutta täällä on kylmä ja kostea, mennään pois kirkkoon!
SUNTIO. Ei, kultaseni, minusta tuntui siellä vielä kylmemmältä!
VAIMO. Ehkä on sinulla kuumetta?
SUNTIO. Niinpä melkein luulen! Minun on niin kuuma.
VAIMO. Tahdotko ehkä jotain juotavaa?
SUNTIO. Ei olisi hullummaksi!
VAIMO. Minäpä katson onko täällä vettä!
SUNTIO. Tuskinpa lienee tämmöisessä pesässä.
VAIMO. Et suinkaan voi juoda olutta kuumeeseen.
SUNTIO. Nyt on niinkuin kuume olisi helpottanut -- tuntuu niin
kylmäävän.
VAIMO. Minä katson sinulle hiukan mietoa olutta.
SUNTIO. Jos mitään auttaakseen, tulee sen olla väkevää; näetkö tuolla
on tynnyri Rostokkia N: o 4, merkki A. W.
VAIMO (etsii). En näe sitä. Mutta tässä on Amsterdam N:o 3.
SUNTIO. Etkö löydä sieltä, neljäs hylly ylhäältä lukien, oikealla.
VAIMO (etsii).
SUNTIO. Metallihana on vasemmalla puolen, aivan suppilon vieressä.
VAIMO. Ei täällä näy mitään!
SUNTIO. Niinkuin en minä tietäisi, missä se on!
VAIMO. Jo löysin!
SUNTIO (nousee, auttaakseen häntä, mutta tulee polkeneeksi lattialla
makaavaa Windrankia).
WINDRANK (herää). Voi, voi Jeesus Kristus, pyhä Pietari ja Paavali ja
Ferdinand ja Isabella ja Yrjänä ja Traakki ja muut pyhät kaikki, jo
tuli tuomion aika, pasuunat, torvet kaikaa ja kaikki kuolleet herää,
ja itsens kokoon kerää yks' enkeli meitä suojelee, me suuren ilon
saamme, Amen plottis, Amen. -- Kuka marssii minun vatsani päällä?
SUNTIO (kauhistuksissaan). Olkaa armollinen ja ilmoittakaa oletteko
mörkö vai ihminen.
WINDRANK. Tavallisissa oloissa olen mörkö, mutta tätä nykyä sika!
SUNTIO. Uskaltaisinko kysyä minkälainen mörkö herra on.
WINDRANK. Merimörkö! Mutta ei teidän silti tarvitse polkea minua
palkeelle!
SUNTIO. Nähkääs, herra hyvä, minun leipävirkanani on polkea
paljetta... suurten urkujen paljetta.