TANSKALAINEN. Eihän te ole lyybekkiläinen, kun te ole Tukholman
porvari.
WINDRANK (smoolantilaiselle). Miksi ei hiljainen veljemme juo?
SMOOLANTILAINEN. Teidän ohraviinanne minä juon, mutta maljalle
minä teen näin! (Likistää kaksin käsin tuopin litteäksi ja nakkaa
lattialle.)
WINDRANK (hapuilee veistään). Te kieltäydytte juomasta kuninkaan
maljaa!
SMOOLANTILAINEN. Olen niin kauan juonut hänen kalkistaan, että
minulta on mennyt halu juoda hänen maljaansa.
WINDRANK. Kuolema ja helvetti!
SAKSALAINEN (vilkkaasti). Malttakaa, malttakaa! Kuullaanpas mitä
hänellä on sanottavaa!
TANSKALAINEN (samaten). Niin, Herra nähköön!
SMOOLANTILAINEN Jumala minua armahtakoon, kun palaan kotiin.
WINDRANK (liikutettuna). Mitä te murehditte, mies raukka? Näytätte
niin synkältä. Rahaako? Kas tässä! (Ottaa kukkaronsa.) Puolet
pestirahoista on minulla jäljellä! Miten on laitanne?
SMOOLANTILAINEN Ei puhuta siitä! Viinaa, enemmän viinaa! Rahoja on
minullakin. Kas tässä! Kultaa! (Tuodaan viinaa.) Mutta se ei ole
omaani. Minä juon sen viimeiseen äyriin! Ja teidän, hyvät veikot,
tulee auttaa.
WINDRANK. Mutta eihän rahat ole teidän -- miten se käy päinsä?
SAKSALAINEN. Kuka on teille tehnyt vääryyttä, kuomaseni? Näen ettei
kaikki ole kuin pitäisi!
SMOOLANTILAINEN. Minä olen hävinnyt mies! Nähkääs minä ostin velaksi
200 härkää ja kun toin ne Tukholmaan, sekaantui kuninkaan vouti
asiaan ja kielsi minua myymästä korkeampaan hintaan kuin mitä hän
määräsi! Kuningas määrää härkien hinnan; kuningas on syössyt minut
häviöön!
SAKSALAINEN. Eihän toki?
SMOOLANTILAINEN. Hohoi, minä tiedän, vielä muutakin. Hän kuuluu
kohtapuolin vievän meiltä munkit ja papit toimittaakseen aatelit
niskoillemme.
TANSKALALAINEN. Aatelit?
SMOOLANTILAINEN. Niinpä niin! Olisipa se Kristian-kuningas voinut
leikata vähän lähemmältä; Jumala häntä siunatkoon!
WINDRANK. Hitto, onko kuningas sitä maata! Luulin että hän piteli
aatelia niskapiipelistä.
SMOOLANTILAINEN. Hänkö? Hän antaa heille oikeuden kaataa tammia
minun tiluksiltani jos minulla enää olisi tammia tahi tiluksia,
sillä nähkääs, minullakin on kerran ollut maakappale, mutta sitten
tuli muuan herra ja tiesi että minun äidinisänäitini oli saanut sen
lainaksi hänen isänäidinisältään, ja niin se oli minulta mennyttä.
SAKSALAINEN. Voiko kuningas olla sitä maata? Sitä en olisi uskonut.
SMOOLANTILAINEN. Eipähän vaan! Aatelispojat juoksentelevat pyssyineen
meidän metsissämme ja ammuskelevat kauriita ihan kurillaan, mutta
toista olisi jos me talonpojat nälinkuoliaina panisimme paistiksi
yhden ainoankaan -- silloin pelastuisimme kyllä nälkäkuolemasta --
he kun hirttäisivät meidät -- ei tammeen, taivas varjelkoon, sehän
olisi häpeäksi kuninkaalliselle puulle -- ei, mutta honkaan! Nähkääs
honkapuu se ei ole syntynyt kruunupäänä, ja sentähden se ei ole
kuninkaallinen... ja sen tähden lauletaan laulussa:
"Ja talonpojat ne hirtettiin
Ylös honkien latvuksiin --"
Siinä ei sanota "kruunu" -- kuten kuulette.
SAKSALAINEN. Mutta honka pitää kuitenkin päänsä pystyssä ja on
suoraselkäinen!
SMOOLANTILAINEN. Juokaa, hyvät herrat! Se on hyvästä sydämestä!
Siunattu juoma! Kunhan ei kotona olisi akka ja lapset. Niinpä niin!
Mutta viis siitä --! Hohojaa, minä tiedän yhtä ja toistakin, mutta
pidänpä suuni koreasti kiinni!
WINDRANK. Mitä te sitten tiedätte?
SAKSALAINEN. Ehkä jotain hupaista?
SMOOLANT. Nähkääs, jos Smoolannin hongat laskettaisiin, luulen että
niitä olisi enemmän kuin tammia!
SAKSALAINEN. Niinkö luulette?
WINDRANK. Minä en pidä siitä että kuningasta panetellaan. Minä tosin
en tiedä mitä hän tekee ja aikoo, eikä se minuun kuulukkaan, mutta
sen tiedän, että hän suosii merenkulkua! Hän juuri on varustanut
Espanjanlaivat ja tehnyt minusta laivurin, ja sentähden ei minulla
ole mitään valittamista!
SAKSALAINEN. Ja sen hän on tehnyt vain pahansuonnista, kukistaakseen
Lyybekin kaupan, Lyybekin, jolle hän on niin suuressa velassa!
SMOOLANTILAINEN. Se on vielä kerran hänen kupissaan! Sarvet on päässä
salvetullakin härällä. Kiitos hyvästä seuranpidosta. -- Minun on aika
lähteä.
SAKSALAINEN. Ei kiirettä, kuoma! Juodaanpas vielä pikku tuopponen,
niin saamme keskustella.
SMOOLANTILAINEN. Kiitos vaan, mutta en uskalla enempää, sillä pelkään
että se on pahaksi! Nähkääs, minua odottaa akka ja lapset, ja nyt
palaan kotiini -- ilmoittamaan että olemme huti-hukassa -- ei -- sitä
minä en uskalla. Kiitän teitä, herra saksalainen -- ryypätään vielä
pikkuhiukkasen!