MAHLOW. Minä olen kutsuttanut sinua -- astu likemmäksi kysyäkseni vielä
kerran sinulta: jos sinä tahdot antaa kätesi kauppiaalle Renard?
EMILIA. Teillä on vastaukseni, isäni!
MAHLOW. Sinä tiedät, tuo kurja, joka tunkeutui isän ja lapsen väliin,
istuu häväistynä, varkaudesta syytettynä.
EMILIA. Syytettynä, mutt'ei tuomittuna, isäni!
MAHLOW. Hän on vapaa, niin kohta kuin sinä täytät tahtoni.
EMILIA. Hän tulee vapaaksi, ja minua panette kahleisin! En, isäni,
siitä hinnasta itse hänkään ei tahtoisi vapauttaan.
MAHLOW. Enkö minä aina ole tahtonut onneasi?
EMILIA. No, jos te _nytkin_ sen tahdotte, jos te tahdotte nähdä minut
onnellisena, niin luopukaa pyynnöstänne -- sillä en milloinkaan, en
koskaan voisi minä toisen vaimona olla onnellisena. (Lankee Mahlowin
eteen polvilleen) Älkää minua enää kiusatko, sillä olette panneet
sydämmeni kidutus-penkille. Tässä käskevät kiitollisuus ja lapsellinen
rakkaus antamaan perää -- sieltä huutaa onni, elämäni ainoa onni,
sydämmen kaikilla riemuilla, rakkauden kaikilla iloilla ja autuudella
minulle: ole luja!! -- Oi älkää kiusatko minua enään, antakaa minulle
se mies, jota minä niin syvästi rakastan!
MAHLOW. Ja millä salaisuudella on hän niin lujasti sitonut sinua
itsehensä kiinni?
EMILIA. Rakkauden salaisuudella, isäni! -- Selittämätön lehti on se
luonnollisesti sille, joka ei koskaan ole tuntenut sitä -- mutta ilon
ja onnen runoja, kultaisissa kirjaimissa, näkee sen puhtaalla,
valkoisella peilillä hän, johon se serahvin-lentimillään on koskenut!
-- Vielä kerran, antakaa minut sille miehelle vaimoksi! -- Onnellisena
olla on suloista, mutta onnelliseksi tehdä, isäni, on suurin onni maan
päällä!
MAHLOW (Vähän vai'ettuaan:) Kuuntele minua! -- Ja jos itsekin tahtoisin
luopua tästä tahdosta, -- minä en sitä voi. -- Tiedä -- minä olen
joutumaisillani häviöön -- 20000 taaleria voi minut pelastaa. Tässä on
naimissovinto kauppiaan Renard ja sinun välillä. Allekirjoituksesi
antaa minulle sen keinon, jolla voin pelastaa itseni tästä pulasta.
EMILIA. Oi Jumalaani, mitä se on?!
MAHLOW (Pannessaan naimissovinnon pöydälle.) Päätä siis! Kynän-pyörähys
sinulta pelastaa minut häviöstä, kadotuksesta -- jaa -- kuolemasta!
Sillä tiedä, ennen jätän elämän. --
EMILIA. Pidättäkää itseänne, isäni -- te olette kristitty!
MAHLOW. Siitä ei sinulla ole minun kanssani keskustelemista. Vastaa --
aika lähenee -- joka hetkessä voi ovi avautua ja minä olen hävinnyt!
EMILIA (Hetken ääneti -- menee hitaasti pöydän luokse:) No -- antakaa
minulle kynä! -- (Katsellessaan sitä:) Sinä hoikka putki, sinun käressä
on surullinen onnen kohtalo -- muutamat merkit, mustat, kuin kuoleman
lähettiläs, piirretään tähän lehteen -- ja kasvavat ylitse
pääsemättömiksi muuriksi, minun ja onnen välille! (Vähän vai'ettuaan:)
Minä allekirjoitan kahden sydämmen kuoleman tuomion! (Aikoessaan
kirjoittaa -- pidättää hän yht'äkkiä itsensä:) Mutta kuinka, isäni! --
Jos minä nyt tuon miehen kanssa astun alttarille -- ja pappi minulta
kysyy: rakastatko sinä tätä miestä? -- Enkö valhettele jos sanon:
rakastan? Eikö se olisi rikos sakramenttia vastaan, ihmiskunnan pyhintä
laitosta vastaan? -- En! En! (Astuessaan kiireesti pöydältä:) Vaatikaa
minulta mitä tahdotte, elämäni onnikin, -- minä annan mielelläni sen
teille -- mutt' älkää tätä, isäni! älkää tätä vaan! --
MAHLOW. Musertakaa pääni, te onnen käärmeet! -- Hävittäkää, murtakaa
minut -- sillä kaikki on minun jättänyt!
14:s Kohtaus.