SOLNESS. Minä tahdon nyt sen asian kuntoon, tietkää! Ja sen täytyy
tapahtua jo huomenna.
KAIJA (tuskissaan). Jos se ei muuten käy, niin puran mielelläni
kihlaukseni.
SOLNESS (kiivastuen). Puratte kihlauksenne! Oletteko suorastaan hullu!
Aiotteko purkaa kihlauksenne?
KAIJA (epätoivoissaan). Niin, parempi sekin. Sillä minun _täytyy_, --
minun _täytyy_ saada olla täällä Teidän luonanne! En voi Teistä erota!
Se on aivan -- aivan mahdotonta!
SOLNESS (kuohahtaa). Mutta. piru vieköön, -- entä Ragnar! Ragnarin
tähdenhän minä juuri --
KAIJA (katsoo _Solnessiin_ pelästynein silmin). Etupäässä Ragnarin
tähdenkö Te -- Te --?
SOLNESS (jälleen hilliten itsensä). Oi, ei suinkaan, ei! Kun tekään
ette nyt ymmärrä mitään! (Lempeästi ja hiljaa.) _Teitähän_ minä
luonnollisesti tahdon. Ennen kaikkea Teitä, Kaija. Mutta juuri siksi
Teidän täytyy saada Ragnar jäämään paikkaansa. No, kas niin, -- menkää
nyt kotiin.
KAIJA. Niin, niin; hyvää yötä sitten.
SOLNESS. Hyvää yötä. (Kun neiti _Fosli_ aikoo mennä.) Ah. kuulkaas!
Ovatko Ragnarin piirustukset tuolla?
KAIJA. Kaiketi, en nähnyt hänen ottavan niitä mukaansa.
SOLNESS. No menkää ja hakekaa ne minulle. Voisinhan kuitenkin hiukan
niitä silmäillä.
KAIJA (iloisena). Oi niin, tehkääpä se!
SOLNESS. Teidän tähtenne, rakas Kaija. No, tuokaa ne nyt, tuossa
paikassa!
(_Kaija_ rientää piirustushuoneeseen, kaivelee siellä hädissään
pöytälaatikkoa, löytää erään piirustusvihkon ja tuo sen
Solnessille.)
KAIJA. Tässä ovat ne kaikki piirustukset.
SOLNESS. Hyvä. Pankaa ne tuonne pöydälle.
KAIJA (asettaa salkun pöydälle). Hyvää yötä sitten. (Rukoilevasti.) Ja
ajatelkaa kauniisti ja kiltisti minua.
SOLNESS. Oh, niinhän teen aina. Hyvää yötä, rakas, pikku Kaija.
(Vilkaisee oikealle.) Menkää nyt!
(_Rouva Solness_ ja _tohtori Herdal_ tulevat sisään oikealla
olevasta ovesta. _Tohtori Herdal_ on ikämies, täyteläinen ja
pyöreä; hänen kasvonsa ovat tyytyväiset, parrattomat; hänellä
on ohut, vaalea tukka, ja kultasankaiset silmälasit.)
ROUVA SOLNESS (virkkaen jo ovelta). Halvard, nyt minä en voi viivyttää
tohtoria enää.
SOLNESS. No, tulkaa vain sisään.
ROUVA SOLNESS (_Kaijalle_, joka kääntää paraikaa pulpettilamppuaan
sammuksiin). Kirje on jo valmis, neiti?
KAIJA (sekaannuksissaan). Kirje --?
SOLNESS. Niin, se oli aivan lyhyt.
ROUVA SOLNESS. Se mahtoi olla kovin lyhyt.
SOLNESS. Nyt Te voitte mennä, neiti Fosli. Ja tulkaa säntilleen
huomenna.
KAIJA. Kyllä minä tulen. -- Hyvää yötä, rouva.
(Poistuu eteisovesta.)
ROUVA SOLNESS. Lienee hyvä sinulle, Halvard, että sait toimeesi tämän
neidin.
SOLNESS. Kyllä. Hän kelpaa kaikenlaiseen, hän.
ROUVA SOLNESS. Siltä hän näyttää.
TOHTORI HERDAL. Pystyvä kirjanpitäjäkin?
SOLNESS. No, -- on jo oppinut melkoisesti näinä kahtena vuotena. Ja
lisäksi hän on kiltti ja taipuisa mihin vain tarvitaan.