BOLETTE. Uskotte siis ehkä, että kaikki mitä mies on lukenut -- tai
ajatellut, -- että sekin voi siirtyä hänen vaimoonsa?
LYNGSTRAND. Niin, se myöskin. Vähitellen. Aivankuin ihmeen kautta.
Mutta minä tiedän kyllä, että semmoista voi tapahtua vaan avioliitossa,
jossa aviopuolisot uskollisesti ja hellästi ovat kiintyneet toisiinsa
ja ovat oikein onnelliset.
BOLETTE. Ettekö koskaan ole tullut ajatelleeksi, että mieskin voisi
noin ikäänkuin sulautua vaimoonsa. Tulla vaimonsa kaltaiseksi,
tarkoitan.
LYNGSTRAND. Mieskö? En, sitä en ole ajatellut.
BOLETTE. Mutta miksei mies yhtä hyvin kuin vaimokin?
LYNGSTRAND. Ei, sillä miehellähän on kutsumus, jota varten hän elää. Ja
se se juuri tekee miehen niin voimakkaaksi ja varmaksi, neiti Wangel.
Hänellä on elämäntehtävä, hänellä.
BOLETTE. Jokaisella miehelläkö?
LYNGSTRAND. Ei jokaisella. Ajattelen nyt etupäässä taiteilijaa.
BOLETTE. Tekeekö teidän mielestänne taiteilija oikein mennessään
naimisiin?
LYNGSTRAND. Tekee, aivan oikein, minun mielestäni. Kun hän löytää
jonkun, jota oikein rakastaa, niin --
BOLETTE. Vaikka niinkin. Minun mielestäni hänen pitäisi elää yksinomaan
taiteensa hyväksi.
LYNGSTRAND. Niin, tietysti hänen pitääkin. Mutta voihan hän silti sen
tehdä, vaikka naikin.
BOLETTE. No, entä nainen?
LYNGSTRAND. Nainen? Mitenkä?
BOLETTE. Se nainen, jonka kanssa hän menee naimisiin. Mitä varten hän
sitten elää?
LYNGSTRAND. Hänenkin tulee elää miehensä taidetta varten. Minun
mielestäni pitäisi naisen tuntea itsensä niin sanomattoman onnelliseksi
siitä.