NIKOLAUS PIISPA (raivokkaasti). Ja perusti siellä valtakunnan, ja tuli
kuninkaaksi, mahtavaksi kuninkaaksi, -- mahtavammaksi kuin yksikään
noista kymmenestätuhannesta -- jaarlista tuolla ylhäällä! (vaipuu
rahille juomapöydän ääreen.)
SKULE JAARLI (katsoo häneen kauvan ja lausuu). Piispa Nikolaus,
oletteko enemmän tai vähemmän kuin ihminen?
NIKOLAUS PIISPA (hymyilee). Minä olen viattomuuden tilassa: minä en
tiedä erotusta hyvän ja pahan välillä.
SKULE JAARLI (puoleksi itsekseen). Miksi minut pantiin maailmaan, kun
ei tahdottu minusta sen parempaa huolta pitää? Hookonilla on niin luja
ja järkähtämätöin luottamus itseensä, -- kaikki hänen miehensä
luottavat häneen lujasti ja järkähtämättömästi --
NIKOLAUS PIISPA. Salatkaa, että teillä ei ole semmoista luottamusta
itseenne! Puhukaa ikäänkuin teillä se olisi; vannokaa korkeasti ja
kalliisti, että se teillä on, -- ja kaikki teitä uskovat.
SKULE JAARLI. Jos minulla olisi poika! Jos minulla olisi poika, joka
voisi ottaa koko tuon suuren perinnön minun jälkeeni!
NIKOLAUS PIISPA (elävästi). Jaarli -- jos teillä olisi poika?
SKULE JAARLI. Minulla ei ole.
NIKOLAUS PIISPA. Hookon saa poikia.
SKULE JAARLI (pusertaa käsiänsä). Ja on kuninkaaksi syntynyt.
NIKOLAUS PIISPA (nousee). Jaarli -- joll'ei hän olisikaan.