SKULE JAARLI. Sitte Slittungit tunnustivat Erling Steinvægin
kuninkaaksi. Silloin huusi minussa ääni jälleen: Skule on etevämpi
päällikkö kuin Erling Steinvæg! Mutta minun olisi täytynyt rikkoa
välini Birkebeinien kanssa, -- siinä oli juopa tällä kertaa.
NIKOLAUS PIISPA. Ja Erling tuli Slittungein kuninkaaksi, ja myöhemmin
Ribbungein, ja te odotitte!
SKULE JAARLI. Minä odotin Guthormin kuolemata.
NIKOLAUS PIISPA. Ja Guthorm kuoli, ja Inge Boordinpoika, teidän
veljenne, tuli kuninkaaksi.
SKULE JAARLI. Sitten odotin veljeni kuolemaa. Hän oli kivuloinen alusta
aikain; joka aamu kun me pyhässä messussa kohtasimme toisemme, istuin
minä ja vilkistelin, eikö tauti kiihtynyt. Joka tuskan vavahdus, mikä
ilmestyi hänen kasvoissaan, oli minulle kuin tuulen puuska purjeihin ja
saatti minut lähemmäksi valta-istuinta. Joka huokaus, jolla hän
helpotti vaivaansa ja kipuansa, kuului minusta kuin torvien ääni kaukaa
kunnasten takaa, kuin lähettiläs, joka oli pitkät taipaleet käynyt,
ilmoittaaksensa, että pian saisin tarttua valtaruoriin. Siten hävitin
minä juurinensa päivinensä jok'ainoan ajatuksen veljellisestä
rakkaudesta; ja Inge kuoli ja Hookon tuli, -- ja Birkebeinit valitsivat
_hänet_ kuninkaaksi.
NIKOLAUS PIISPA. Ja te odotitte.
SKULE JAARLI. Minun mielestäni täytyi avun tulla ylhäältä. Minä tunsin
itsessäni kuninkaan voiman, mutta vuodet vierivät; jok'ainoa mennyt
päivä vähensi minun elämäni työtä. Jok'ainoa ilta ajattelin: huomenna
on ihme tapahtuva, joka kaataa hänet ja asettaa minut tyhjälle
istuimelle.
NIKOLAUS PIISPA. Hookonin valta oli silloin mitätöin; hän oli
ainoastaan lapsi; muuta ei olisi tarvittu kuin askel vaan, mutta te
ette sitä ottanut.
SKULE JAARLI. Se askel oli vaikea ottaa; se olisi minut erottanut koko
suvustani ja kaikista ystävistäni.
NIKOLAUS PIISPA. Niin _siinäpä_ solmu, Skule jaarli, -- siinä juuri se
kirous, joka on painanut teidän elämäänne. Te tahdotte hädän hetkeksi
pitää kaikki tiet avoinna, -- te ette uskalla purkaa kaikkia siltoja
paitse _yhtä_, puollustaa sitä ainoata ja sillä voittaa tai kaatua. Te
viritätte ansoja vihamiehellenne, te kaivatte kuoppia hänen polullensa
ja ripustatte teräviä miekkoja hänen päänsä ylitse, te ripoitatte
myrkkyä kaikkiin vateihin ja teillä on sadoittain pauloja pantuna;
mutta jos hän on yhteen kietoutumaisillaan, niin ette uskalla
häntä siihen kiertää; jos hän tarttuu myrkkyyn, niin katsotte
miekkaankuolemista turvallisemmaksi; jos hän on kiinni joutumaisillaan
aamupäivällä, niin te pidätte iltapäivää sopivampana.
SKULE JAARLI (katsoo häneen totisesti). Ja mitä te tekisitte, herra
piispa?
NIKOLAUS PIISPA. Elkää minusta puhuko; minun toimenani tässä maassa on
rakentaa kuninkaan-istuimia, eikä istua siellä ylhäällä kansaa ja
valtakuntaa hallitsemassa.
SKULE JAARLI (hetken päästä). Selittäkää minulle _yksi_ asia,
kunnian-arvoisa herra; mutta selittäkää minulle aivan totuuden mukaan.
Miksi käy Hookon niin järkähtämättömästi suoraa tietä? Hän ei ole teitä
älykkäämpi, eikä rohkeampi minua.
NIKOLAUS PIISPA. Kuka tekee suurimman työn maailmassa?
SKULE JAARLI. Sen tekee suurin mies.
NIKOLAUS PIISPA. Mutta kuka on suurin mies?
SKULE JAARLI. Se on rohkein mies.
NIKOLAUS PIISPA. Niin sanoo päällikkö. Pappi sanoisi, se jolla on
vahvin usko, -- viisas, se joka on taitavin. Mutta se ei ole kenkään
niistä, jaarli. _Onnellisin_ mies on suurin mies. Onnellisin mies tekee
suurimmat työt, hän, jonka ajan kutsumus valloittaa ikäänkuin kiimassa,
synnyttäen ajatuksia, joita hän ei itse käsitä, ja osottaen hänelle
tien, jonka loppua hän ei tiedä, mutta jota hän kuitenkin kulkee ja
_täytyy_ kulkea, siksi kuin hän kuulee kansan riemuiten huutavan ja
suurin silmin katsoo taakseen, kummastuu ja havaitsee tehneensä suuren
työn.
SKULE JAARLI. Niin, siitä tulee tuo Hookonin varma turvallisuus.
NIKOLAUS PIISPA. Sitä Roomalaiset tarkoittivat sanalla _ingenium_. --
Minä en muutoin ole vahva latinan kielessä; mutta sitä tarkoitti
_ingenium_.
SKULE JAARLI (ensin miettivästi, sitten yhä kiihtyen). Olisiko Hookon
luotu toisesta aineesta kuin minä? Olisiko hän noita onnellisia? --
Niin, eikö hänelle kaikki onnistu? Eikö kaikki käänny paraaksi, kun
asia koskee häntä? Talonpoikakin sen havaitsee; hän sanoo puiden kaksi
kertaa hedelmöivän, ja lintujen hautovan munia kaksi kertaa joka kesä,
kun Hookon on kuningas. Vermelannissa, jossa hän poltti ja ryösti,
loistavat jälleen uudestaan rakennetut huoneet ja joka pellolla
aaltoilee sakea vilja. On ikäänkuin veri ja tuhka höystyttäisi ne
seudut, joihin Hookon tekee sotaretkiä; on ikäänkuin Luoja viljalla
peittäisi, minkä Hookon tallaa jalkoihinsa; on ikäänkuin pyhät
haltijattaret kiiruusti pyyhkisivät pois joka velan hänen jäljestään.
Ja kuinka helppo hänen oli kuninkaaksi päästä! Hänen etunsa vaati, että
Inge kuolisi varahin, ja Inge kuoli; hän tarvitsi suojelusta ja
puollustusta, ja hänen miehensä häntä suojelivat ja puollustivat; hän
tarvitsi raudankannantaa, ja hänen äitinsä tuli ja kantoi sen hänen
edestänsä.
NIKOLAUS PIISPA (huudahtaa ehdottomasti). Mutta me -- me kaksi -!
SKULE JAARLI. Me?
NIKOLAUS PIISPA. Niin te -- te sitte!
SKULE JAARLI. Hookonilla on oikeus, piispa.
NIKOLAUS PIISPA. Hänellä on oikeus, syystä että hän on onnellinen; --
suurin onni on se, että on oikeus puolella. Mutta millä oikeudella sai
Hookon oikeuden, ettekä te?
SKULE JAARLI (hetken päästä). On asioita, joita Jumala minua varjelkoon
ajattelemasta.
NIKOLAUS PIISPA. Näittekö koskaan erästä vanhaa kuvaa Nidarosin
Kristuksenkirkossa? Se kuvailee vedenpaisumusta, joka kasvaa yhä ja
nousee nousemistaan vuorien ylitse, niin että yksi ainoa huippu enää on
näkyvissä. Sille kiipee koko perhekunta, isä ja äiti ja poika ja pojan
vaimo lapsinensa; -- ja poika repii isää alas vedentulvaan saadaksensa
turvallisemman aseman, ja hän tahtoo repiä äitinsäkin ja vaimonsa ja
kaikki lapsensa, itse päästäksensä huipulle; -- sillä _siellä_ on jalan
verta mannerta, siellä voi hän tunnin ajan olla turvassa. -- Se on,
jaarli, viisauden tarina ja jokaisen viisaan miehen tarina.
SKULE JAARLI. Entäs oikeus?
NIKOLAUS PIISPA. Pojalla oli oikeus. Hänellä oli voimaa ja halua
elämään; -- noudata haluasi ja käytä voimiasi, jokaisella on se oikeus.
SKULE JAARLI. Niin, hyviin tarkoituksiin, kyllä.
NIKOLAUS PIISPA. Sanoilla leikkimistä! Hyvää ja pahaa ei ole
olemassakaan, ei ylhäistä ei alhaista, ei korkeata ei halpaa.
Tuommoiset sanat tulee teidän unohtaa, muutoin ette koskaan uskalla
viimeistä askelta, ette koskaan tule juovan toiselle puolelle,
(alennetulla äänellä, mutta pakoittavasti.) Teidän ei pidä vihaaman
joukkoa eikä puoluetta, siksi että joukko taikka puolue vaatii _sitä_
eikä _tätä_; mutta teidän pitää vihaaman joka miestä joukossa, sen
vuoksi että hän vastustaa teitä, ja vihaaman jokaista joka harrastaa
jotakin asiata, sen vuoksi että asia ei edistä teidän tahtoanne.
Kaikki, jota voitte käyttää, on hyvää, -- kaikki, joka laskee esteitä
tiellenne, on pahaa.
SKULE JAARLI (katsoo miettien eteensä). Mitä olenkaan uhrannut sen
kuninkaan-istuimen tähden, jolle kuitenkaan en ulettunut; -- ja mitä on
Hookon sen vuoksi uhrannut, hän, joka nyt siinä istuu niin
turvallisena! Olin nuori ja luovuin ihanasta, salaisesta rakkaudestani,
ottaakseni puoliso mahtavasta suvusta. Minä rukoilin pyhimyksiä, että
minulle suotaisiin poika, -- mutta sain ainoastaan tyttäriä.
NIKOLAUS PIISPA. Hookon saa poikia, jaarli, -- saattepa nähdä!
SKULE JAARLI (menee oikeanpuoleista akkunaa kohti). Niin, -- kaikki käy
Hookonin mielen mukaan.
NIKOLAUS PIISPA (seuraa häntä). Ja te, te sallitte, että teitä
rauhatoinna ajetaan onnestanne koko elämänne halki! Oletteko sokea?
Ettekö näe, että Hookonin rinnalla on mahtavampi voima kuin
Birkebeinien joukko edistämässä kaikkia hänen toimiansa? Hän saa apua
ylhäältä päin, niiltä -- niiltä, jotka teitä vastustavat, -- niiltä,
jotka syntymästänne saakka ovat teitä kadehtineet! Ja te kumarratte
noita kadehtijoitanne! Nouskaa, mies; ojentakaa selkänne! Miksikä
teille muuten olisikaan suotu hillitsemätöin sielunne? Muistakaa, että
ensimmäisen suuren työn maailmassa toimitti eräs, joka nousi kapinaan
vahvaa valtakuntaa vastaan!
SKULE JAARLI. Kuka?
NIKOLAUS PIISPA. Enkeli, joka nousi kapinaan valoa vastaan.