GÖTZ. Kaikkivaltijas Jumala! Kuinka hyvä on ihmisen olla sinun taivaasi
alla! Kuinka vapaata! -- Puut mehuvat silmikolle, ja koko maailma
toivoo. Jääkää hyvästi, minun armahaiseni! Minulta on juuret hakattu
pois, minun voimani vaipuu hautaan päin.
ELISABETH. Saanko lähettää Lersen hakemaan luostarista sinun poikasi,
että sinä vielä kerran saisit nähdä ja siunata häntä?
GÖTZ. Antakaa hänen olla, hän on pyhempi kuin minä, hän ei tarvitse mun
siunaustani. Meidän hääpäivänämme, Elisabeth, ei minua aavistuttanut,
että olen näin kuoleva. Minun vanha isäni siunasi meitä, ja hänen
rukouksestaan kumpusi perikunta jaloja, urhoollisia poikia. -- _Sinä_
et ole kuullut häntä, ja minä olen viimeinen suvusta. -- Lerse, sinun
saapuvilla-olosi ilahuttaa minua tänä kuoleman hetkenä enemmän kuin
ennen kuumimmassa ottelussa. Siihen aikaan johti minun henkeni teitä.
Nyt sinä pidät minua pystyssä. Ah, jospa minä saisin vielä kerran nähdä
Yrjön, saisin itseäni lämmittää hänen silmänsä katseessa! Te luotte
silmänne maahan päin ja itkette. -- Niinkös hän on kuollut? -- Yrjö on
kuollut. -- Kuole, Götz! -- Sinä olet yli oman itsesi elänyt. Kuinka
hän kuoli? Ah, vangitsivatko he hänet niiden murhapolttajain joukossa,
ja hän on teloitettu?
ELISABETH. Ei, hän kaatui keihästettynä Miltenberg'in kahakassa. Kuin
jalopeura torjui hän vapautensa puolesta.
GÖTZ. Jumalan kiitos! -- Hän oli parhain poika auringon alla ja
urhoollinen. -- Päästä minun sieluni nyt! -- Vaimo parka! Minä jätän
sinut turmeltuneeseen maailmaan. Lerse, älä heitä häntä sikseen! --
Sulkekaa sydämenne huolellisemmin kuin porttinne. Tulee petoksen ajat;
sille on vapaus annettu. Epäkelvot hallitsevat kavaluudella, ja jalo
ihminen joutuu heidän verkkoonsa. Maria, Jumala sinulle antakoon
miehesi jälleen! Ja minä toivotan, että älköön hän ikinä langetko niin
syvälle, kuin korkealle hän on kohonnut! Selbitz kuollut, ja se hyvä
Keisari, ja minun Yrjöni. Antakaa minulle joku siemaus vettä. --
Taivahallinen ilma! -- Vapaus! Vapaus! (Hän kuolee).
ELISABETH. Vaan tuolla ylhäällä, ylhäällä _Sinun_ luonasi! Maailma on
vankeus.
MARIA. Jalo mies! Jalo mies! Voi sitä vuosisataa, joka sinut sysäsi
pois itsestään!
LERSE. Voi sitä jälkisukua, joka sinut tuntee väärin!