LERSE. Lohduttakaa mieltänne, armollinen rouva!
ELISABETH. Kyyneleitä oli silmissä hänellä, kun hän heitti hyvästiä
minulle. Se on julman julmaa!
LERSE. Hän vielä palautuu sieltä.
ELISABETH. Ei se ole se, joka minua surettaa. Kun hän lähti matkalle,
hankkimaan mainehikasta voittoa, en minä silloin tuntenut sydämessäni
tätä tuskaa. Minä ilolla odotin hänen palautumistaan, tuota joka minua
nyt hirvittää.