MAX STUMPF. Te ette voi vaatia, että minun pitäisi ruveta teidän
johtajaksenne. Siitä ei olisi hyötyä minulle eikä teille. Minä olen
Pfalz-kreivin palvelija: kuinka minä saattaisin viholliseni johtaa omaa
herraani vastaan? Ja muuten, te aina epäilisitte, että minä en siinä
toimi täydestä sydämestä.
KOHL. Tiettiin hyvin, että kyllä sinulla syitä on, kun mieli
kieltäytymään tekee.
GÖTZ, LERSE, YRJÖ (tulevat).
GÖTZ. Mitä te tahdotte minusta?
KOHL. Teidän pitää ruveta meille johtajaksi.
GÖTZ. Pitääkö minun rikkoa ritarillinen sanani Keisaria vastaan ja
lähteä ulos määrätystä piiristä?
WILD. Tuo ei ole mikään kieltäymisen syy.
GÖTZ. Ja vaikka olisinkin aivan vapaa, ja te tahtoisitte menetellä kuin
Weinsberg'issä aatelisia sekä herroja vastaan, ja niin edelleen
isännöidä, kuten ylt'ympäri maa palaa ja verin valuu, ja minun pitäis'
avustaa teitä tuossa riettaassa, raivokkaassa telmeessänne, ennen te
saisitte lyödä minut, niin kuin lyödään vimmainen koira kuoliaaksi,
kuin rupeamaan teidän pääksenne!
KOHL. Jos se ei oisi tapahtunut, ei se ehkä tapahtuis' enää koskaan.
STUMPF. Siinä juuri oli onnettomuus, että heillä ei ollut johtajaa,
jota olisivat kunnioittaneet, ja joka olisi voinut tyydyttää heidän
raivonsa. Götz, ota johto huostaasi, minä pyydän sinua! Ruhtinaat, koko
Saksanmaan kiittää vielä sinua siitä. Se koituu kaikille onneksi ja
siunaukseksi. Ihmisiä ynnä maita säästyy siten.
GÖTZ. Miks' et sinä sitä ota vastaan?
STUMPF. Minä olen sanoutunut irti niistä.
KOHL. Meill' ei ole siunaama-aikaa pitkiin, turhan mutkaisiin
tarinoihin. Lyhyesti sanoen, Götz! Ole meidän johtajamme, taikka varo
linnaasi ja omaa nahkaasi! Ja sitä myöten kaksi tuntia ajatusaikaa.
Vartioikaa häntä!
GÖTZ. Mitä sitä tarvitsee! Minä olen yhtä hyvin varma nyt kuin
sittenkin. Mitä varten te olette lähteneet liikkeille? Jälleen
vaatimaan vapauksianne ja oikeuksianne? Mitä te suotta riehutte
vimmassa ja turmelette maata? Jos te tahdotte kokonaan lakata tuhoja
tekemästä ja toimia kelpo miehinä, niin minä tahdon teille avulias olla
vaatimustenne puolesta ja viikon päivät teidän johtajanne.
WILD. Mitä on tapahtunut, se on ensi kiihkossa tapahtunut, eikä sinua
tarvita, meitä estämään vasta.
KOHL. Kolme kuukautta vähintään täytyy sinun lupautua olemaan.
STUMPF. Määrää yksi kuukaus, siihen voitte tyytyä molemmin puolin.
GÖTZ. Kyllä minun puolestani.
KOHL. Kätenne!
GÖTZ. Ja luvatkaa minulle, että te sen sopimuksen, jonka olette minun
kanssani tehneet, kirjallisesti lähetätte kaikkein joukkojen tiedoksi
ja seurattavaksi ankaran rangaistuksen uhalla.
WILD. Jo toki! Niin pitää tapahtua.
GÖTZ. Niin minä sitoudun olemaan kuukauden päivät.
STUMPF. Onnea! Vaan mitä sinä teetkin, niin säästä kuitenkin meidän
armollista herraamme, Pfalz-kreiviä.
KOHL (hiljaa). Vartioikaa häntä! Ett'ei kukaan saa puhutella häntä,
teidän läsnä-olematta.
GÖTZ. Lerse! Mene takaisin minun vaimoni luo. Ole apuna hälle! Hänen
pitää kohta saada sanomia minulta.
(GÖTZ, STUMPF, YRJÖ, LERSE ja talonpoikia pois).
METZLER, LINK (tulevat).
METZLER. Mikä sopimus se on, josta olemme kuulleet puhuttavan? Mitä se
sopimus tarkoittaa?
LINK. Häpeällistä on suostua tuommoiseen sopimukseen.
KOHL. Me tiedämme yhtä hyvin kuin tekin, mitä me tahdomme, ja
vallassamme on sen mukaan tehdä tahi olla tekemättä.
WILD. Tuon raivoamisen ja murhaamisen täytyy kuitenkin lakata kerran,
tänä päivänä tai huomenna! Nyt me olemme vielä saaneet kunnollisen
johtajankin.
METZLER. Mitä lakata! Sinä kavaltaja! Mitä varten me ollaan täällä?
Kostamassa vihollisillemme, itse kohotaksemme ylös niitä kukistamalla!
-- Täss' on joku ruhtinaan-palvelija[78] saanut teitä neuvoa.
KOHL. Tule, Wild, poikkeen, tuo on kuin järjetön luontokappale! (Pois).
METZLER. Menkää vaan! Teihin ei yhdy mikään joukko. Nuo lurjukset! --
Link, meidän pitää ne muut kiihottaa sytyttämään Miltenberg tuolla
toisella puolen, ja jos tora nousee tuon sopimuksen vuoksi, niin me
kerrassa lyödään kaikilta sopimus-pukareilta päät poikki.
LINK. Kuitenkin meidän puolellamme on se suuri joukko.
* * * * *
_Vuori ja laakso_.
Mylly taustana. Joukko RATSUMIEHIÄ. WEISLINGEN (tulee ulos
myllystä FRANSIN ja yhden SANANSAATTAJAN kanssa).
WEISLINGEN. Minun hevoseni! -- Te varmaan olette ilmoittanut niille
toisillekin herroille?
SANANSAATTAJA. Vähintään seitsemän lippua tulee saapuville, samalla
kuin tekin, metsässä Miltenbergin takana. Talonpojat kulkevat
alapuolella. Kaikkialle on sanansaattajoita lähetetty, koko liittokunta
on oleva ennen pitkää yhdessä. Osumatta se ei voi olla; sanotaan, että
ne ovat eripuraisia keskenään.
WEISLINGEN. Sitä parempi! -- Frans!
FRANS. Armollinen herra!
WEISLINGEN. Toimita täsmälleen se! Sen minä istutan sinun sieluusi.
Anna rouvalle tämä kirje! Hänen pitää poistua hovista ja siirtyä minun
linnaani! Oitis! Sinun pitää omin silmin nähdä, että hän lähtee pois ja
matkalle, sekä ilmoittaa sitten minulle hänen lähtönsä.
FRANS. Pitää tapahtua, niin kuin te käskette.
WEISLINGEN. Sano hälle, että hänen _pitää_ tahtoa! (Sanansaattajalle).
Opasta nyt meitä suorinta ja parasta tietä myöten.
SANANSAATTAJA. Meidän täytyy taivaltaa kiertoteitä. Vedet ovat nousseet
tulville kaikki tuosta kauheasta sateesta.
* * * * *
Jaxthausen.