Talonpoikais-sota.
Meteli ja hävitys muutamassa kylässä.
VAIMOJA ynnä VANHUKSIA LAPSINEEN ja kuormineen.
JOKU VANHUS. Pois, pois, jotta vältettäisiin ne verikoirat!
JOKU VAIMO. Pyhä Jumala, kuin veripunainen on taivas, tuo mailleen
menevä aurinko veripunainen!
JOKU ÄITI. Se ennustaa tulipaloa.
JOKU VAIMO. Minun mieheni! Mieheni!
VANHUS. Pois! Pois! Metsään! (Mennä rehkivät ohi).
LINK. Kaikki tyyni maahan mäsäksi, mikä tekee vastarintaa! Kylä on
meidän. Ei saa mitään, mikä kelpaa, mennä hukkaan, ei mitään jäädä!
Kettäkää puti puhtaaksi ja rutosti! Me sytytetään kohta.
METZLER (juosten alas kummulta). Mitenkä täällä käy, Link?
LINK. Mullin mallin, näet sen; sinä tulit luppukarkeloon. Mistä matka?
METZLER. Weinsberg'istä. Siellä se oli juhla!
LINK. Mitenkä niin?
METZLER. Me pisteltiin niitä yhteen rijoon, että se oli aika hupi.
LINK. Ketä kaikkia?
METZLER. Diedrich von Weiler sai tanssia etumaisena. Se houkka! Me
kierryttiin niiden ympärille kokonainen, vimmakas joukko, ja hän
yläältä kirkontornin huipusta oisi tahtonut hyvällä hyvää tuumia meidän
kanssamme. Poks! Ampui joku hänelle kuulan otsaan. Me sinne ylös kuin
raju-ilma, ja ikkunasta ulos maahan se uros!
LINK. Ah!
METZLER (talonpojille). Te koirat, pitääkö minun teille antaa
kiireen-voidetta! Mitenkä ne kählystelee ja vitkastelee, nuo aasit!
LINK. Sytyttäkää! Että ne saavat siinä kärventyä! Eteenpäin!
Tuohistakaa vaan, te nahjukset!
METZLER. Sitten me kuletettiin ulos Helfenstein, Eltershofen, noin
kolmetoista aatelis-miestä, yhteensä likipitäin kahdeksankymmentä.
Juohdettiin ne ulos sille tasangolle, joka on Heilbronn'ia kohti. Se
oli yhtä riemuhuutoa ja telmettä meikäläisten puolelta, kun tuo pitkä
jono rikkaita vaivaisia syntisiä mennä vaelsi, toisiinsa silmäillä
tuijottivat, ja maa ja taivas! Saarrettuja olivat ne, ennen kuin
arvasivatkaan, ja kaikki pistettiin keihäällä maan marraksi.
LINK. Etten minä ollut siellä!
METZLER. Ei mulla ole kuuna päivänä ollut moista riemua.
LINK. Tuohustakaa vaan! Ulos!
JOKU TALONPOIKA. Kaikki on typö tyhjänä.
LINK. Niin virittäkää tuli joka nurkkaan!
METZLER. Syttyy siitä sievoinen juhannus-kokko. Kas, kuinka nuo urokset
siinä pylläköivät mullin mallin ja kurisivat kuin sammakot! Se tuntui
niin lämpymästi heiluskelevan sydämessäni kuin viinaryyppy. Siellä oli
eräs Rixinger. Kun se urho ennen ratsasti metsälle, sulkatöyhtö hatussa
ja sieramet torvella, ja ajoi edellään meitä koirain kanssa, ja
niin kuin koiria! Min' en ollut häntä äskettäin nähnyt, hänen
ajoharakka-naamansa siinä oikein äkki-oudostutti minua. -- Usus! keihäs
kylkiluiden lomaan, ja siinä hän makasi ja viruttihe nelin ryömin
toveriensa päällä. Kuin jänikset metsän-ajon käydessä sytkähteli ja
vavahteli nuo urokset sikin sokin.
LINK. Savu tupruaa jo aika lailla.
METZLER. Tuolta takapuolelta se palaa. Lähtään me saaliinemme tyynesti
menemään sinne suuren joukon luo.
LINK. Missä se on?
METZLER. Heilbronn'ista tänne päin. Ne on ymmällä johtajasta, jota
kaikki kansa pitäisi arvossa; sillä mehän ollaan ainoasti niiden
vertaisia, sen ne tuntevat ja käyvät vastahakoisiksi.
LINK. Ketä ne arvelevat?
METZLER. Max Stumpfia tai Götz von Berlichingeniä.
LINK. Se oisi hyvä, antaisipa vielä asialle jonkummoisen ulkomuodon,
jos Götz suostuisi. Häntä on aina pidetty hurskasmielisenä ritarina.
Ylös, ylös! Me lähtään Heilbronnia kohti. Huutakaa sitä kaikille!
METZLER. Tuo tuli loistaa meille vielä hyvän matkaa. Oletko sinä nähnyt
sitä suurta pyrstötähteä?
LINK. Olen. Se on kamala, hirmuinen enne! Jos me tehdään matkaa läpi
yön, niin saamme sen oikein nähdä. Se nousee näkyviin tuossa yhtä
käydessä.
METZLER. Ja näkyy ainoasti viisi neljännes-tuntia. Kuin käyrä käsivarsi
miekkoineen näyttää se olevan, niin verikeltapunainen.
LINK. Oletko nähnyt ne kolme tähteä sen miekan kärjessä ja lappeessa?
METZLER. Niin, ja se laaja pilvenkarvainen pyrstö tuhannen tuhansine,
säilän-näköisine sateineen, ja väliin pistää siinä kuin pikku miekkoja.
LINK. Minua se on hirvittänyt ja kammottanut. Ja tuo kaikki tyynni niin
kelmeän punertavaa ja sekaan monta suitsevaa, kirkasta liekkiä sekä
väliin kauheita naamoja karvaisine päineen ja tuuheine partoineen!
METZLER. Oletko nähnyt niitäkin? Ja tuo kaikki tyynni kiilua vipajaa
niin sikin sokin, kuin se lojuisi jossain verisessä meressä, ja huhtoo
niin sikin sokin, että sitä katsellessaan menee ihan äjennyksiin.
LINK. Hei! Ylös! (Pois).
* * * * *
_Kenttä_.
Kaukana näyttää kaksi kylää ja luostari palaa hehkuvan.