LERSE. Huovi, jota te mainitsitte --

GÖTZ. Oli uljain kaikista, mitä minä olen nähnyt. Hän ahdisti minua

tulimaisesti. Minä luulin jo, että olin hänet torjunut päältäni ja

aijoin toisten kanssa ryhtyä tekemisiin, kun hän jo taas oli minussa ja

löi oikein vihaisesti. Hän iski minulta panssarihihan puhki, niin että

lihaankin töksähti.

LERSE. Oletteko hälle antanut anteeksi sen?

GÖTZ. Se oli minusta enemmän kuin mieleen.

LERSE. Niinpä minä nyt toivon, että te voitte olla minuun tyytyväinen.

Olenhan minä ensi näyte-kappaleeni suorittanut teitä itseänne kohti.

GÖTZ. Oletko sinä se? Oi, tervetullut, tervetullut! Voitko sinä,

Maksimilian, sanoa että kaikkein palvelijaisi joukkoon olet näin

voittanut yhtä ainoata!

LERSE. Minua kummastuttaa, että te ette ennemmin tullut tässä

ajatelleeksi minua.

GÖTZ. Kuinka oisi minulle voinut mieleen juohtua, että se juuri tulee

palvelustansa tarjoomaan minulle, joka vihollisena mitä vihaisimmasti

ryntäsi ottamaan minua voitingikseen?

LERSE. Sepä juuri, herra! Hamasta nuoruudestani olen minä palvellut

ratsumiehenä, ja olen kilvoitellut monen rohkean ritarin kanssa

ottelussa. -- Kun me sitte kohtasimme teidät, riemastutti minua. Jo

minä ennestään tunsin teidän nimenne, mutta vasta silloin sain oppia

tuntemaan teidät itsenne. Te kyllä muistatte, ett'en minä pitänyt

puoltani. Te toki näitte, ett'ei siihen syynä ollut pelko, sillä

minähän aina tulin uunna miesnä. Lyhyesti: minä opin tuntemaan teidät,

ja sitä lyytä päätin ruveta palvelemaan teitä.

GÖTZ. Kuinka pitkään te tahtoisitte minulla pysyä?

LERSE. Vuoden, ja ilmaiseksi.

GÖTZ. Ei, teidän tulee saada palkka yhtä mukaa muiden kanssa, jopa

päällekin palkan erikoisesti, niin kuin sen, joka minulle antoi täysin

tekemistä Remlinin luona.

YRJÖ (tulee). Hans von Selbitz käski tervehtimään teitä. Huomenna hän

on täällä viidenkymmenen kanssa.

GÖTZ. Hyvä!

YRJÖ. Kocherin luona kulkee joku joukko valtakunnan-huoveja, varmaan

teitä väijymässä.

GÖTZ. Kuinka paljon?

YRJÖ. Noin viisikymmentä päätä.

GÖTZ. Ei enemmän? Tule, Lerse, meidän pitää ne kaataa kasaan, että, kun

Selbitz tulee, hän saa nähdä hyvän osan työtä tehdyksi.

LERSE. Se on oleva runsas viljan-aatto.

GÖTZ. Ratsahille! (Pois).

* * * * *

_Metsä suon laiteella_.

Götz von Berlichingen Rautakoura. Näytelmä · 第 45 / 78 题