ENSIMÄINEN HUOVI. Mitä sinä teet täällä?
TOINEN HUOVI. Min' olen pyytänyt luvan saada käydä tarvettani
tekemässä. Aina eilis-illan sokeasta mellakasta alkain on se minun
sisuksiini lyöttäytynyt, niin että mun täytyy joka ikinen silmänräpäys
laskeutua ratsulta maahan.
ENSIMÄINEN HUOVI. Onko joukko täällä läheisyydessä?
TOINEN HUOVI. Hyvinkin tunnin matka on sinne metsää ylöspäin.
ENSIMÄINEN HUOVI. Mitenkä sitte sinä harhaan juoksit tänne?
TOINEN HUOVI, Minä rukoilen sinua, älä hiisku minusta! Minä aijon
lähimpään kylään, näkeiksi, tokko ma siellä voisin lämpymillä kääreillä
parantaa tautiani. Vaan mistä sinä tulet?
ENSIMÄINEN HUOVI. Lähimmästä kylästä. Min' olen meidän upsierillemme
noutanut viiniä sekä leipää.
TOINEN HUOVI. Vai niin! Hän siis ahmii aivan meidän silmäimme edessä,
ja meidän pitää paastota! Kaunis esimerkki!
ENSIMÄINEN HUOVI. Tule matkaan takaisin, lurjus!
TOINEN HUOVI. Jopa min' oisin houkka! Nyt on montai siellä joukossa,
jotka paastoisi hyvillään, jos oisivat niin loitolla siitä, kuin minä.
ENSIMÄINEN HUOVI. Kuuletko? Hevosia!
TOINEN HUOVI. Voi tokiisa!
ENSIMÄINEN HUOVI. Minä kapaisen puuhun.
TOINEN HUOVI. Minä lymyän kahilistoon.
GÖTZ. LERSE. HUOVEJA. (Ratsahin).
GÖTZ. Tästä lammikon ohi ja vasemmalle metsän sisään, niin pääsemme
niiden kintereille.
(He kulkevat ohi).
ENSIMÄINEN HUOVI (laskeutuu puusta). Ei tuollakaan ole hyvä olla.
Mikko! Eikö se vastaa? Mikko! Johan ne on kaukana tuolla! (Menee suolle
päin.) Mikko! Voi, voi, se on uponnut suohon! Mikko! S'ei kuule minua,
se on tukehtunut. Lietpä kumahtanut kylmäks' sinä, tatus! Me löytään
itsemme lyötyin joukosta. Vihollisia, kaikkialla vihollisia!
GÖTZ. YRJÖ. (Ratsahin).
GÖTZ. Seis, mies, tai olet kuoleman oma!
HUOVI. Säästäkää minun henkeni!
GÖTZ. Miekkasi tänne! -- Yrjö, vie hänet sinne niiden muiden vankien
joukkoon, joita Lersellä on tuolla metsän tutkaimessa! Minun täytyy
saavuttaa niiden pakeneva johtaja. (Pois).
HUOVI. Mitä siitä meikäläisten ritarista[61] lie tullut, joka meitä
johti?
YRJÖ. Minun herrani syöksi hänet päistikkaa ratsun selästä, että
sulkatöyhtö juuttui lokaan. Hänen ratsurinsa nostaisivat selkään
takaisin, ja sitte käpälämäkeen, kuin riivatut! (Pois).
* * * * *
_Leiri_.