WEISLINGEN. Jos te voisitte nähdä minun sydämeni.
ADELHEID. Mahtaisi kauniita asioita astua minun silmäini eteen.
WEISLINGEN. Varmaan! Te saisitte siellä nähdä oman kuvanne.
ADELHEID. Jossain nurkassa, yhtenä muotokuvain joukossa sukupuuttoon
kuolleista perheistä. Minä pyydän teitä, Weislingen, miettikää, että te
puhutte minulle! Viekkaat sanat pätevät korkeintaan, kun ovat meidän
tekojemme naamarina. Mutta se naamaroitu, joka on tunnettavissa,
näyttelee viheliäistä osaa. Te ette kiellä tekojanne ja te puhutte
vastakohtaa. Mitä teistä pitää ajatella?
WEISLINGEN. Mitä te tahdotte. Minä olen niin kiusattu tuolla, mikä minä
olen, että vähän minä hätäilen siitä, miksi minut huolitaan arvata.
ADELHEID. Te tulitte vaan jäähyvästiä sanomaan.
WEISLINGEN. Suokaa minun suudella kättänne, ja minä tahdon sanoa:
jääkää hyvästi! Te muistatte minua! Vaan en ajatellutkaan. -- Minä olen
vastuksina, armollinen rouva.
ADELHEID. Te väärin selitätte: minä tahdoin auttaa teitä pois; sillä te
tahdotte lähteä.
WEISLINGEN. Oi, sanokaa, että minun täytyy. Jos minua ei sitoisi
ritarin-velvollisuus ja pyhä käden-lyönti --
ADELHEID. Menkää, menkää! Kertokaa tuota tyttärille, jotka lukevat sitä
"Verratonta seikkailija-ritaria" sekä toivovat semmoista miestä
itselleen. Ritarin-velvollisuus! Lapsen-leikki!
WEISLINGEN. Te ette ajattele niin.
ADELHEID. Valani kautta,[47] te teeskentelette! Mitä te olette
luvannut? Ja kelle? Täyttää velvollisuutenne tuota miestä kohtaan, joka
niin väärin tuntee oman velvollisuutensa keisaria ynnä valtakuntaa
kohtaan, täyttää velvollisuus juuri siinä silmänräpäyksessä, kun
samainen mies, siitä että hän otti teidät vangikseen, joutuu
valtakunnan kirous-rangaistuksen alaiseksi! Täyttää velvollisuus, joka
ei voi olla sen pätevämpi kuin epäoikea, pakoitettu vala! Eikö meidän
lakimme vapauta tuommoisista vannomisista? Tuota voitte kuvailla
lapsille, jotka uskovat pöötä. Ei, tässä piilee muita seikkoja alla.
Sinun ruveta valtakunnan viholliseksi, viholliseksi porvarilliselle
rauhalle ja onnelle! Viholliseksi keisarille! Apuriksi ryövärille!
Sinun, Weislingen, vienolla sielullasi!