WEISLINGEN. Te ette voi hyvin, armollinen rouva?
ADELHEID. Se voi teistä olla yhtä kaikki. Te nyt hylkäätte meidät,
hylkäätte ainiaksi. Mitä te kysytte siitä, eletäänkö me vai kuollaan!
WEISLINGEN. Te tunnette minut julmasti väärin.
ADELHEID. Minä arvioin teitä sen mukaan, miltä te näytätte.
WEISLINGEN. Ulkonäkö pettää.