ADELHEID. Minä pyydän, heittäkää pois mielestänne tuo!
PIISPA. Mikä mahtaa olla syynä?
LIEBETRAUT. Mikä! Syitä sopii rukoilla pois, kuin helmipaatetta[38]
helmi helmeltä. Hän on vaipunut jonkinlaiseen katumuksen sorrostilaan,
josta minä voisin hänet helposti parantaa.
PIISPA. Tee kyllä niin, ratsasta hänen tykönsä.
LIEBETRAUT. Ja mikä olisi minun tehtäväni?
PIISPA. Sinulla on rajaton valta. Älä säästä mitään, millä suinkin
hänet vaan saat tuoneeksi takaisin.
LIEBETRAUT. Saanko minä teidät myös sekoittaa asiaan, armollinen rouva?
ADELHEID. Kainosti vaan.
LIEBETRAUT. Sepä on epämääräinen toimi.
ADELHEID. Niinkö vähän te tunnette minua, vai oletteko te niin nuori,
ett'ette tiedä, millä äänellä teidän on puhuttava minusta Weislingenin
kanssa?
LIEBETRAUT. Totta peltopyy-luikun[39] äänellä, niin ajattelen minä.
ADELHEID. Te ette koskaan tule teräväksi!
LIEBETRAUT. Tullaanko siksikin, armollinen rouva?
PIISPA. Mene, mene! Ota paras hevonen tallistani, itse valitse huovit
mukaasi, ja hanki vaan hänet tänne!
LIEBETRAUT. Jos minä en häntä saa velhonneeksi tänne, niin saatte
sanoa, että joku vanha eukko, joka taitaa ajaa pois kesakoita ja
käsniä, paremmin ymmärtää lempiluottehia, kuin minä.
PIISPA. Vaan mitäpä se auttaa sitten! Hänet on Berlichingen kietonut
kokonaan. Jos hän tuleekin tänne, niin hän kohta pyrkii jälleen sinne.
LIEBETRAUT. Niin, kysymyspä sitä! vaan voipiko hän lähteä, se on
toista. Ruhtinaan lämpöinen kättely, kauniin naisen suloinen hymyily!
Siitä ei riistä itseään irti mikään Weisling. Minä kiiruhdan ja
sulkeudun suosioon.
PIISPA. Onnea matkalle!
ADELHEID. Hyvästi! (Liebetraut lähtee).
PIISPA. Jos hän kerran tulee tänne, eipä hätää! Luotan teihin kokonaan.
ADELHEID. Aijotteko minua käyttää väliverkkona?
PIISPA. Enhän toki!
ADELHEID. Vaiko viehätyslintuna?
PIISPA. Ei, sen osan näyttelee Liebetraut. Minä pyydän, älkää te
kieltäytykö siitä, mitä minulle ei kukaan muu voi aikaansaada, kuin te.
ADELHEID. Saamme nähdä.
* * * * *
Jaxthausen.
HANS von SELBITZ. GÖTZ.
SELBITZ. Jokainen kiittää teitä siitä, että olette julistanut
kostokahakan niitä Nürnbergiläisiä vastaan.
GÖTZ. Se oisi minulta sydämen syönyt, jos minun oisi pitänyt kauvaksi
jäädä velkaan niille. Päivän selvää on, että ne ne ovat minun
palvelus-poikani kavaltaneet Bambergiläisille. Vaan ne vielä saavat
muistaa minua!
SELBITZ. Niill' on vanhaa äkää teitä vastaan.
GÖTZ. Ja minulla niitä vastaan; minusta kuitenkin on aivan paikallaan
se, että ne ovat alottaneet.
SELBITZ. Valtakunnan-kaupungit[40] ja papit kyllä vanhastaan vetävät
yhtä köyttä.
GÖTZ. Onhan niillä syytä.
SELBITZ. Hitto vie, niitä meidän pitää löylyttää helvetin kuumasti!
GÖTZ. Minä luotin teihin. Soispa Jumala, että Nürnberg'in
pormestari tulisi, kultavitjat[41] kaulassa, otteluun; kaikkine
sukkeluuksineen,[42] kyllä hän hölmästyisi.
SELBITZ. Olen kuullut, että Weislingen on taas teidän puolellanne.
Yhtyykö hän meihin?
GÖTZ. Ei vielä; niit' on syitä, miks'ei hän vielä saata julkisesti
avittaa meitä; kuitenkin toistaiseksi on siinä kyllä, ett'ei hän ole
meitä vastaan. Pappi häntä vailla on kuin messupaita pappia vailla.
SELBITZ. Milloinka me lähtään?
GÖTZ. Huomenna tai ylihuomenna. Nyt piakkoin palautuu Bamberg'in ja
Nürnberg'in kauppamiehiä Frankfurt'in messumarkkinoilta. Me siis
tehdään hyvä riistaretki.
SELBITZ. Suokoon Jumala? (Pois).
* * * * *
Bamberg.
_Adelheidin huone_.