LIEBETRAUT. Ei siitä syystä. Vaan minä hennoisin kernaammin kuulla
kuolonkellon ja yöhuuhkajan ulinaa ja omantunnon, tuon murisevan
kartanohallin, haukuntaa, kernaammin hennoisin kuulla niitä, kesken
unen sikeimmänkin, kuin juoksurin, hevosen ynnä muun otuksen osalta
kuulla tuota ikuista: Shakki, Shakki!
PIISPA. Kenenkä päähän voi tuokin pistää?
LIEBETRAUT. Sen esimerkiksi, jolla on heikko luonne[32] ja voimakas
omatunto, nuo jotka enimmiten seurustaa yhdessä. Te nimitätte tuota
kuninkaalliseksi peliksi ja sanotte, että se on keksitty kerran erästä
kuningasta varten, joka keksijälle palkinnoksi lahjoitti koko
merentäyden ylellisyyttä. Jos se on totta, niin minusta tuntuu juuri,
että minä näen hänet silmieni edessä. Hän oli ala-ikäinen joko
ymmärryksen tai ikävuosien puolesta, äitinsä tai rouvansa holhouksen
alainen, hänellä tiihotti maitopartaa leuvassa, ja otsakierässä kiharsi
pellavas-lieminkaa muutamia haivenia, hän oli niin notkean norea kuin
pajun vesa, ja herkkä pelaamaan taamipököä[34] ja daamien kanssa, ei
intohimosta -- Jumala varjelkoon! -- mutta ajan kuluksi vaan. Hänen
hovimestarinsa taas, liika hommakas, ollakseen oppinut mies, liika
tönkkö, ollakseen maailman-mies, keksi tuon in usum Delphini[35], mikä
peli saattoi olla niin tasan yhtä maata Hänen Majesteettinsa kanssa --
ja niin edelleen.
ADELHEID. Voitettu! -- Liebetraut, teidän sietäisi ruveta meidän
aikakirjaimme aukkoja täyttelemään. (He nousevat ylös pelaamasta).
LIEBETRAUT. Meidän sukuluetteloimme[36] aukkoja, se työ olisi
edullisempaa. Sitä lyytä kuin esivanhempaimme ansiot ja muotokuvat
soveltuvat yhtäläiseen tarkoitukseen käytettäviksi, nimittäin
verhostamaan meidän luonnettemme ja huonettemme tyhjiä puolia, niin
sehän työ olisi jotain, millä ansioittua.