(Pöydässä. Jälkiruokaa ja isoja pikaria tuodaan).
PIISPA. Opiskeleeko Saksalaisia aatelis-miehiä nyt paljon
Bolognassa?[16]
OLEARIUS. Aatelis- ja porvaris-säätyisiä. Ja ilman kehumatta sanoen,
nepä saavatkin parhaimman kiitoksen siellä. On tullut sananlaskuksi
yliopistossa: Niin ahkera kuin saksalainen aatelis-mies. Sillä kun
porvaris-miehet harrastavat kiitettävää ahkeruutta ja uurastavat
taidon avuilla korvata alhaista syntyperäänsä, niin rientää jokainen
aatelis-mies, jalossa kilvassa, synnynnäistä arvoansa ylentämään
loistavilla ansioilla.
APOTTI. Vai niin!
LIEBETRAUT. Sanokoon joku, mitä sitä ei saa eläissään havaita. Niin
ahkera kuin saksalainen aatelis-mies! Tuota minä en ole kuuna päivänä
kuullut ennen.
OLEARIUS. Niin, he ihmetyttävät koko yliopistoa. Piakkoin niistä eräitä
vanhimpia ja taitavimpia palajaa tohtorina takaisin. Keisari varmaan
kiittää onneaan, että saa niitä asettaa korkeimpiin virkoihin.
PIISPA. Siitä se ei sivuuta.
APOTTI. Tunnetteko esimerkiksi erään junkkarin? -- Se on Hessenistä[17]
kotoisin.
OLEARIUS. Siellä on monta Hessenistä.
APOTTI. Sen nimi on -- se on -- Eikö teistä kukaan tiedä? Oi! Sen
isällä oli vaan yksi silmä -- ja hän oli marsalkka.
LIEBETRAUT. Von Wildenholz?
APOTTI. Oikein -- von Wildenholz.
OLEARIUS. Hänet minä tunnen aika hyvin, hän on nuori herra, kyvyiltänsä
erinomainen. Etenkin kehuvat häntä kovaksi väittelemään.
APOTTI. Se kyky hälle on periytynyt äidistä.
LIEBETRAUT. Vaan eipä mies-puoliso tuota äitiä koskaan kiittänyt siitä
kyvystä.
PIISPA. Kuinka sanoittekaan, mikä oli nyt sen keisarin nimi, joka on
teidän Corpus Juris-kirjanne[18] kirjoittanut?
OLEARIUS. Justinianus.
PIISPA. Oivallinen herra! Eläköön!
OLEARIUS. Malja hänen muistokseen! (Juovat).
APOTTI. Se lienee oikein aimo kirja.
OLEARIUS. Sitä kyllä sietäisi nimittää kirjojen kirjaksi; kokoelma
kaikkia lakia. Se on joka tuomiokohtaan valmis latu; jospa siinä vielä
esiytyy mitä kuta vajavaista ja hämärää, niin sen puolen korvaa ne
valaisevat reunamuistutukset, joilla mitä oppineimmat miehet ovat sen
verrattoman kirjan koristelleet.
APOTTI. Kokoelma kaikkia lakia! Herrainen aika! Sittenpä siinä lienee
kai nekin kymmenen käskysanaa.
OLEARIUS. _Implicite_ kyllä, ei _explicite_.
APOTTI. Sitähän minä juuri tarkoitan, näet: itsessään, kaipaamatta
muita selityksiä.
PIISPA. Ja mikä siinä on parasta, niin voisi, kuten sanotte,
valtakunta, jossa se täydelleen otettaisiin laiksi ja sitä oikein
käytettäisiin, elää mitä varmimmassa rauhassa ja levossa.
OLEARIUS. Tietäähän tuon.