[1] Runoilija vaikeroitsee lemmittyisensä Neaeran uskottomuutta,
mutta lohduttaa itseänsä sillä, että vielä kerran on tuleva aika,
jolloin Neaera vaikeroitsee; silloin hän taas nauraa.
[2] Alkukielessä: "laesura", joka tahtoi loukata, oli valmis
loukkaamaan.
[3] Alkukielessä: "in verba jurabas mea", vannoit sanoihini s.o.
vannoit minulle.
[4] Vrt. Carm. I, 28.
[5] S.o. talvella mertä.
[6] Vrt. Carm. I, 2, 21.
[7] Runoilija kehaisee tässä itseänsä.
[8] Alkukielessä: "parem", omaa kaltaistansa, joka sopii hänelle.
[9] Alkukielessä: "nec offensae formae" etc., kaunottareen,
joka kerran on joutunut hänen vihansa-alaiseksi, joka on ollut
suuttumisensa aiheena.
[10] Paktolus, eräs joki Lydiassa, joka kuljetti runsaasti
kultahiekkaa mukanansa.
[11] S.o. Pythagoraan filosofia. Vrt. Carm. I, 28.
[12] Vrt. Carm. I, 15.
[13] S.o. toista kohtaan.