[1] Horatius paheksuu tässä sitä tapaa, jolla moni kansalais-sotien
aikana kohosi aina alimmasta orjanasemasta ylimpään ritarisäätyyn
asti. Hän ei tosin omista tätä lauluansa nimenomaan kellekään
yksityiselle, mutta varmuudella saatamme otaksua hänen tarkoittaneen
joko erästä Vedius Rufusta, joka kohosi orjasta sota-överstiksi ja
ritarisäätyyn, tahi Pompejuksen vapautettua orjaa (Pompeji libertus),
Sextus Menasta,joka tämän suosikkina kohosi Sardinian hallitsijaksi
sekä vihdoin, kun hän oli luopunut Pompejuksesta Oktavianuksen
puolelle, taas tämän suosiossa ala-amiraaliksi ja ritarisäätyyn. --
Laulun arvellaan tehdyn noin v. 38 e.Kr.
[2] Parhaimmat pamput valmistettiin Hispaniassa. Vrt. Carm. I, 29.
[3] S.o. sukuasi, eritt. orjansukuperää.
[4] Nim. Roman.
[5] Nämä tuomitsivat ja rankaisivat myöskin orjain rikoksia.
[6] Joka rankaistaessa julisti syyn, miksi se tapahtui, kansalle.
[7] Kaunis maisema Kampaniassa, kuulu oivasta viinistänsä.
[8] Sensori Appius Klaudiuksen Romasta Kapuaan rakentama tie, jota
sittemmin jatkettiin Brundusiumiin asti.
[9] Nim. teaatterissa.
[10] Kansantribuuni L. Roscius Otho valmisti lain (lex theatralis),
jonka mukaan teaatterin ensi penkeissä sai istua ainoastaan ritareja,
joilla oli 400,000 sestertin omaisuus.
[11] Alkukielessä: "gravi pondere", abl. qual., raskaspainoista.
[12] V. 38 e.Kr. Pompejuksen laivasto oli miehitetty merirosvoilla ja
orjilla.