[1] Horatius muistuttaa ystäväänsä Torkvatusta siitä, että kaikki,
yksin luontokin, on muutoksenalaista ja katoavaista; kehoittaa häntä
sen vuoksi käyttämään hyväksensä kaikkea, mitä käsillä-oleva aika
tarjoaa, sekä kieltää huolehtimasta ja puuhailemasta perillisensä
eduksi. -- Tämä Torkvatus on nähtävästi tuo tunnettu lakimies ja
puhuja K. Nonius Asprenas Torkvatus, jolle Epist. I: 5 on omistettu;
arveluttavampaa laatua taas on se mielipide, jonka mukaan tämä laulu
olisi kirjoitettu L. Manlius Torkvatukselle.
[2] Alkukielessä: "nives", tantereeksi kovettunut lumi (solo duratae
nives), hanki, kinos.
[3] Nim. vedeksi s.o. sulaneet.
[4] Alkukielessä: "comae", pro: "folia", "frondes".
[5] Alkukielessä: "mutat vices", pro: "mutando peragit vices".
[6] S.o. alenevat, laskeuvat (nim. tulvan jälkeen).
[7] S.o. väylässänsä, eivätkä enää parrastensa yläpuolella, kuten
tulvan aikana.
[8] S.o. Aglaja, mahtavin heistä, Eufrosynen ja Thalian seurassa.
Vrt. Carm. 1, 2.
[9] Vrt. Carm. I, 1.
[10] Tässä personoittuna käytettynä.
[11] Alkukielessä: "damna coelestia", taivaalliset tappiot s.o.
aikain välttyminen l. kuluminen.
[12] Tullus Hostilius oli Roman kolmas ja Ankus Martius neljäs
kuningas.
[13] Nim. uurnassa.
[14] Nim. Manalassa.
[15] Alkukielessä: "amico animo", pro: "tibi ipsi", itsellesi s.o.
huviksesi.
[16] Vrt. Carm. I, 28.
[17] Nim. jalo l. ylhäinen sukusi.
[18] Hän oli etevä puhuja, kuten jo edellä mainittiin.
[19] Vrt. Carm. I, 12; III, 22.
[20] Hippolytus oli Theseuksen ja Hipolyten poika, jota äitipuolensa
Faidra vainosi, koska ei saanut häntä kiedottua lemmenpauloihinsa.
Hänen repivät omat hevosensa kappaleiksi, mutta Aeskulap palautti
hänet henkiin jälleen ja Diana asetti Virbius-nimisenä jumalana
Arikan läheiseen lehtoon.
[21] Theseus oli Athenan kuningas, Pirithouksen ystävä, Ariadnen
puoliso, Hippolytuksen. isä.
[22] Vrt. Carm. III, 4.
[23] Alkukielessä: "Lethaea valet abrumpere vincula", murtaa
letheläiset kahleet s.o. palauttaa Tuonelasta elämään. -- Lethe
oli Manalassa virtaava joki, jonka vedestä haahmut tapahtuneitten
unhoitusta joivat. Vrt. Carm. II, 14.