[1] Horatius moittii tässä laulussa aikakautensa ylellisyyttä
ja tapainturmiota sekä kehoittaa kansalaisiansa todelliseen
jumalanpelkoon ja kohtuulliseen elintapaan, jotka ovat juuri
ne tehoisat välikappaleet, joiden avulla valtakunnat paraiten
saavuttavat onnellisuutensa ja mahtavuutensa.
[2] Nim. Roman valtion uskonnolliseen häviöön.
[3] Nim. aina Sullan ajoista asti.
[4] Kansalaissodan aikoina oli täydellinen uskonnollinen häviö
tullut: jumalain kunnioittaminen oli laimiinlyöty, useat temppelit
olivat raunioina joko tulipalon tahi vanhuuden seurauksista tahi
olivat muuten perinpohjin hävitetyt.
[5] Nim. joko tulipalon tahi uhrin savusta.
[6] Nim. jumalain palveluksesta l. kunnioittamisesta.
[7] S.o. Italialle.
[8] Nim. Krassuksen v. 53 e.Kr. ja Antoniuksen v. 40 e.Kr.
[9] Monaeses ja Pakorus olivat Parthialaisia sotapäälliköitä.
[10] Nim. auspiciumilla l. lintukatseloilla.
[11] Parthialaiset käyttivät pieniä vitjoja kaulassansa.
[12] Vrt. Carm. I, 35.
[13] S.o. Afrikalaiset, Kleopatran laivasto.
[14] S.o. naima-ikäinen.
[15] Jonialaiset tanssit olivat tunnetut tulisista liikkeistänsä.
[16] Nim. tyttönä ollessansa.
[17] Nim. vaimona ollessansa.
[18] Alkukielessä: "inter vina", viinin keskellä s.o. juomingeissa.
[19] Nim. kestipöydästä.
[20] S.o. ensimm. punilaissodassa. Vrt. Carm. II, 12.
[21] Pyrrhus oli Epeauksen kuningas.
[22] Vrt. Carm. II, 9.
[23] Vrt. Carm. II, 12.
[24] S.o. sabinilaisilla.
[25] S.o. kun ilta tuli.
[26] Alkukielessä: "aetas peior avis", pro: "peior aetate avorum".