[1] Horatius lohduttaa erästä Xanthias Fokeus-nimistä ystäväänsä,
joka oli sattunut rakastumaan omaan orjattareensa, mutta nähtävästi
jälkeenpäin katu ajattelematonta tekoansa. Koko joukon muinaisajan
uhkeita urhoja ottaa runoilija esitelläksensä, joille myöskin on sama
seikka tapahtunut, vaan eivät senvuoksi ole arvoansa menettäneet:
hänenkään siis ei pidä turhia voivotella. -- Laulun arvellaan
tehdyn jälkeen v. 25 e.Kr.
[2] Romalaiset katsoivat nim. erinomaisen suureksi häpeäksi isännälle
rakastua omaan orjattareensa.
[3] Tekmessa oli Frygian kuninkaan Teuthraan tytär, jonka Ajax
Telamoninpoika vangitsi.
[4] S.o. Agamemnon, joka heti Trojan valloituksen jälkeen rakastui
vangittuun Kassandraan. Vrt. Carm. I, 10.
[5] S.o. Akhilleen. Vrt. Carm. I, 8.100
[6] Hektor oli Trojan kuninkaan Priamuksen ja Hekuban poika,
Andromakhen puoliso, urhollisin Trojan sankareita, jonka Akhilles
surmasi.
[7] S.o. Trojan.
[8] Nim. koska he itse olivat suurta sukua.
[9] Penatit olivat perhe-, suku-, heimo- ja valtion jumalia.
[10] S.o. älä ole mustasukkainen.
[11] Lustrum on viiden vuoden aikakausi, siis tässä 40:s ikävuosi.