[1] Kvintus Dellius oli luonteeltansa erittäin häilyväinen mies;
kansalaissodan aikana esim. hän kuului milloin mihinkin puolueesen
(Dolabellan, Kassiuksen, Antoniuksen), mutta liittyi lopuksi
Oktavianukseen (v. 31 e.Kr.) ja saavutti hänen suosionsa ja
luottamuksensa. Asiain näin ollen ja kun sitäpaitsi Dellius näyttää
olleen tyytymätön silloiseen asemaansakin, kehoittaa runoilija
häntä olemaan yhtä tyytyväinen ja vakava niin hyvin myötä- kuin
vastoinkäymisessäkin, muistamaan tämän elämän velvollisuuksia
ja kuoleman välttämättömyyttä sekä ymmärtäväisesti nauttimaan
käsilläolevia mukavuuksia niin kauan kun "kolmen Onnettaren musta
lanka sen sallii".
[2] Nim. mieltä (mentem servare).
[3] Nim. rauhassa ja kenenkään häiritsemättä.
[4] Alkukielessä: "interiore nota Falerni", taampana varastossa
säilytetty, vanhempi, paras laji. Vanhemmat viinilajit jäivät nim.
aina takapuolelle varastoa, kun nuorempia pantiin etupuolelle. Nootan
l. etiketin, johon kirjoitettiin sen konsulin nimi ja vuosi, jonka
aikana se oli kasvanut ja valmistettu, nootan mukaan tuotiin sitä
juotavaksi. Vrt. Carm. I, 9, 11, 20, 37.
[5] Alkukielessä: "flores rosae", ruusun kukkia, gent. epexegeticus.
[6] Nim. nuoruuden.
[7] S.o. Parkain l. Vaihettarien (Klotho, Lakhesis ja Atropos),
jotka olivat Jupiterin palvelijattaria ja jokaiselle ihmiselle hänen
elämänlankansa kehräsivät.
[8] Sentähden että musta kuolema seurasi, kun elämänlanka katkesi.
[9] Nim. kaupungintalosi.
[10] Vrt. CARM. i, 2.
[11] Okeanuksen ja Tethyksen poika, Argoksen ensimmäinen kuningas,
jokijumala. Eli noin v. 1667 e.Kr.
[12] Tässä: Manalan jumala. Vrt. Carm. I, 24.
[13] Nim. Kharonin, s.o. Manalan lauttamiehen; vastaa Tuonen-tyttöä
meidän Kalevalassa.