[1] Tässä laulussa Horatius rukoilee Onnetarta auttamaan ja ottamaan
suojahansa Augustuksen, joka v. 27 e.Kr. varusti samalla kertaa kahta
suurta sotaretkeä, nim. toista Britannialaisia ja toista Arabialaisia
vastaan.
[2] Fortuna l. Onnetar, jota Italiassa palveltiin jo vanhimmista
ajoista (Romassa vasta Ankus Marcuksen ja Servius Tulliuksen ajoista)
elämän ja kuoleman jumalattarena sekä maalla että merellä. Hän oli
Roman ja Latiumin suojelijatar. Hänen kuuluisimmat palveluspaikkansa,
mainitsematta Romaa, olivat Praeneste ja Antium, joissa kummassakin
hänellä oli kuuluisa oraakkeli.
[3] Antium, eräs ikivanha Latiumin kaupunki, eteläänpäin Romasta,
tarun mukaan Odysseuksen ja Kirken pojan (toisten mukaan Askaniuksen)
perustama. Oli kauan aikaa Volskilaisten pääkaupunkina, melkoisen
kauppansa tähden rikas ja mahtava. Sen ihanan aseman ja terveellisen
ilmanalan vuoksi rakensivat useimmat keisarit ja ylhäiset Romalaiset
sinne itsellensä muhkeita palatseja tasavallan viime aikoina, siellä
pääkaupungin hälinästä vapaina nauttiaksensa kaikkia mahdollisia
huvituksia.
[4] Romalaiset kävivät melkoista kauppaa Bithynian rantamaan kanssa,
senvuoksi alustakin tässä sanotaan bithynialaiseksi.
[5] Rhoduksen ja Kretan välillä s.o. Arkipelagi; tässä: meri
ylipäänsä.
[6] Eräs raaka kansakunta, asui nykyisessä Unkarissa, Siebenbürgissä,
Vallakhiassa ja Moldaussa, joista alituisesti hyökkäsi Roman alueelle.
[7] Vrt. Carm. I, 19.
[8] Nim. kuvapatsaan.
[9] Alkukielessä: "comitem abnegat", nim. "se tibi", eikä kieltäydy
olemasta seuralaisenasi.
[10] S.o. hiljakkoin koottua, nuorta sotajoukkoa, jonka piti Aelius
Gralluksen johdolla lähteä sotaretkelle Arabialaisia vastaan.
[11] Nim. surmatut (occisorum) veljemme. Runoilija tarkoittaa niitä
seikkoja, jotka kansalaissodan aikana tapahtuivat. -- Koko lause
täydellisesti pitäisi kuulua alkukielessä näin: "Eheu, cicatricum
acceptorum et sceleris commissi et fratrum occisorum pudet."
[12] Massagetalaiset olivat eräs sotaisa Skythalaisheimo
Imaus-vuorella Kaspian meren ja Aral-järven välillä.
[13] Vrt. Carm. I, 29.