[1] Lucius Sextius oli erään Caesarin murhaajista, Junius Brutuksen,
hyvä ystävä. Myöskin Augustus näkyy häntä suosineen, koska
määräsi hänet konsuliksi sijaansa, kun hän itse v. 23 e.Kr. erosi
siitä virasta. Horatius oli luultavasti tullut tuntemaan tämän
sotaharjoituksissa, ei ainakaan siitä tarkemmin tiedetä. -- Muuten
runoilija tässä runossansa muistuttaa elämän lyhyyttä ja kehoittaa
käyttämään hyväksensä kaikkia mahdollisuuksia, niin kauan kun siihen
on tilaisuutta.
[2] S.o. länsituulen, joka puhaltaa lauhkeasti kevään alussa.
[3] Nim. talvikorjusta merelle.
[4] Vrt. Carm. I, 2 ja 3.
[5] S.o. Kuutar, tarun mukaan Latonan tytär, Sol'in (auringonjumalan
Apollon) sisar.
[6] S.o. Sulottaret (Aglaja, Eufrosyne. Tralia), tarun mukaan
Jupiterin ja Eurynomen tyttäret. Nämät, samoin kuin Nymfatkin, olivat
Venuksen seuralaisia. Vrt. Carm. I, 1,2.
[7] Vulkanus, Jupiterin ja Junon poika, Venuksen puoliso,
tulenjumala, metallinvalmistustaidon keksijä. Pajanansa käytti hän
tulivuoria (eritt. Aetnaa) ja työntekijöinä Kyklopseja.
[8] Kyklopsit olivat tarun mukaan eräs yksisilmäinen, la'iton, raaka
paimenkansa Siciliassa, mainio sepäntöissä ja muurein rakentamisessa.
[9] Nim. voiteista.
[10] Faunus oli tarunaikainen Latiumin kuningas, Saturnuksen
pojanpoika, useiden vanhain heimokuntain, hyväin tapain,
maanviljelyksen ja karjanhoidon perustaja. Kuoltuansa palveltiin
häntä hyvänä henkenä, joka teki hedelmälliseksi maan, karjan ja
ihmiset, vieläpä ennusjumalanakin. Myöhemmin ajateltiin Faunus ja
Arkadialaisten (Evander) metsä- ja paimenjumala (Luperkus) samaksi
olennoksi. Vrt. Carm. I, 17.
[11] S.o. Vainajain sielut, Manalan haahmut.
[12] Pluto oli Manalan jumala, Jupiterin ja Neptunuksen veli,
Proserpinan puoliso, jonka hän ryösti tämän äidiltä Cereeltä.
Vähän-Asian Plutonia-maisemalla oli hänen kuuluisa temppelinsä.
Uomassa oli eräs maanalainen holvi, josta luultiin tien menevän
Pluton asunnoille; se avattiin kolmesti vuodessa, ja niitä päiviä
pidettiin aina onnettomuutta tuottavina.