[1] K. Julius Caesar Oktavianus Augustus tuli Aktiumin tappelun
jälkeen v. 31 e.Kr. yksinvaltiaaksi Roman valtakunnassa ja hallitsi
aina vuoteen 14 j.Kr. K. Julius Caesarin otto- ja sisarenpoika.
Roman "onnellisen monarkkian" ja sisällisen hallinnon perustaja,
suuri tieteiden ja taiteiden suosija. Nimi "Augustus", joka hänelle
annettiin, merkitsee: "kunnioitusta-ansaitseva", "pyhä" ja vastaa
melkein samaa kuin meillä: H.K. Majesteettinsa l. Korkeutensa. --
Laulu on nähtävästi tehty heti Aktiumin tappelun jälkeen (v. 29
e.Kr.), jolloin Augustus aikoi uudestaan järjestää tasavaltaisen
hallitusmuodon, mutta Maecenas ja Horatius saivat hänen kuitenkin
siitä estettyä, selittämällä, ett'ei sellainen hallitusmuoto
sellaisissa oloissa voisi säilyttää Roman valtakunnan onnellisuutta.
[2] Horatius tarkoittaa epäilemättä sitä ankaraa talvea, joka oli
vv. 30-29 välillä, sekä kuvailee ylipäänsä tässä runossa niitä
luonnonilmiöitä (lunta, rankkoja raesateita, Tiberin tavatonta tulvaa
y.m.), jotka tapahtuivat Caesarin murhan aikoina Roman valtakunnassa.
[3] Sama kuin Jupiter (Kreikkalaisten Zeus), Saturnuksen ja Rhean
poika, Neptunuksen ja Pluton veli, Junon veli ja puoliso. Vrt.
"Divum pater atque hominum rex." Jupiter oli alkuansa taivaan ja
ylimmän ilmapiirin hallitsija, joten siis vuodenajat, hyvät ja pahat
säät, olivat hänen mielivallassansa: myöhemmin pidettiin häntä myös
valtiolaitoksen ja perhe-elämän jumalana. Ukonnuolen-kantaja kotka
oli hänelle pyhitetty, samoin myös tammipuu ja Idus-päivä. Roman
kaupungin ja kansan suojelija. Kapitoliumilla Romassa oli hänen
temppelinsä; "feriae Latinae"-niminen juhla vietettiin vuosittain
Albanus-vuorella hänen kunniaksensa. Hänen kunnianimiänsä ovat:
Optimus Maximus, Stator, Feretrius, Capitolinus, Latiaris ja
Diespiter.
[4] Runoilija tarkoittaa noita seitsemää kumpua, joille Roman
kaupunki oli rakennettu. Ne ovat: Palatinus, Capitolinus, Coelius,
Aventinus, Esquilinus, Viminalis ja Quirinalis.
[5] Nim. Roman.
[6] Nim. kaikki ne, jotka Roma oli valtansa alaisiksi laskenut ja
jotka noista "oudoista enteistä" olivat vihiä saaneet.
[7] Pyrrha oli Epimetheuksen ja Pandoran tytär, Deukalionin
puoliso. -- Runoilija tarkoittaa koko seuraavalla kuvauksella
erästä tarunomaista vedenpaisumusta. Jupiter, näet, oli vihastunut
maailmassa vallitsevaan pahuuteen ja päätti vedenpaisumisella
hävittää koko elinkunnan. Tämä tapahtuikin. Mutta Deukalion ja
Pyrrha kuitenkin pelastuivat. Sitten kysyivät nämä oraakkelilta
neuvoa, miten uusi ihmissuku mahdollisesti voisi syntyä maailmaan.
Tämä vastasi, että heidän piti paiskeleman "rannalla olevia kiviä
taaksensa". He tekivät sen ja nämät muuttuivat ihmisiksi.
[8] Proteus oli eräs ennustuslahjoilla varustettu merenjumala, joka
kaitsi Neptunuksen ja Amfitriten merikarjaa (s.o. hylkeitä); häntä
kutsuttiin "ambiguus", koska hän voi moninaisesti muutella muotoansa.
[9] Meri-elävät (s.o. hylkeet).
[10] Tiberin vesi, samoin kuin sen syrjäjoen Anionkin, on
punakellertävää, joka seuraa siitä maanlaadusta, jonka läpi se
juoksee. -- Tiberin tulvaa pitivät Romalaiset pahaa-ennustavana
enteenä.
[11] S.o. Tiberin oikeanpuoleinen ranta, vastakohtana "vasemmalle"
(sinistra ripa). Tulva oli nähtävästi niin raju, että kauheat
hyökylaineet syöksyivät poikettain jokeakin, joten siis vasenkin
ranta, jolla suurin ja paras osa Roman kaupunkia sijaitsi, oli
hirveässä vaarassa.
[12] Runoilija tarkoittaa nähtävästi kuningas Numan palatsia l.
"Regiaa", joka oli Forumin päässä, Palatinus-vuoren juurella.
[13] Vesta oli Saturnuksen ja Opsin tytär, kotilieden, sovinnon,
turvallisuuden ja koko Roman kansan suojelijatar. Hänen
temppelissänsä, joka oli "Regian" vieressä, paloi pyhä tuli
lakkaamatta; sitä hoitivat "puhtaat neitseet", Vestalit, luvultansa
neljä, sittemmin kuusi; heidän piti olla tässä pyhässä virassa
kolmekymmentä vuotta.
[14] Nim. Caesarin murhaaja kansalaissotia.
[15] Ilia on Rhea Sylvian runollinen nimi, koska hänen sukuperänsä
oli alkuansa Iliumista l. Trojasta; Romuluksen ja Remuksen äiti,
joka sodanjumala Marsille synnytti nämät kaksoispojat, vaikka hänen
setänsä Amulius oli hänet Vestan neitsyeksi vihkinyt ja surmannut
hänen veljensä, koska pelkäsi näiden tahi näiden jälkeläisten
anastavan itseltänsä Alba-Longan kuningasruunun, jonka hän, veljensä
Numitorin karkoitettuansa, oli itsellensä riistänyt. Rhea Sylvian
pojat Amulius heitti Tiberiin kuolemaan. Nämä pelastuivat kuitenkin
erään paimen Faustuluksen kautta ja perustivat sittemmin Roman
kaupungin pelastuspaikalle. Itse Rhea Sylvian pani hän vankeuteen
sekä syöksi vihdoin Tiberiin, jossa hän tuli vedenjumalan puolisoksi.
Ilian suku selvenee paraiten seuraavasta taulusta:
Zeus.
|
Dardanus.
|
Erikthonius.
|
Tros.
|
/-------------------------------^------------------------\
| | |
Ilos. Assarakus. Ganymedes.
| |
Laomedon. Kapys.
| |
/--------^-------\ |
Tithonus, Priamus. Ankhises.
| |
/------------^------------\ |
Hektor, Paris, Troilus etc. Aeneas.
|
Askanius.
|
-- -- --
|
Prokas.
|
/------^-------\
Numitor, Amulius.
|
/-------^------\
Rhea Sylvia etc.
|
/-----^------\
Romulus, Remus.
[16] Nim. toisiansa vastaan.
[17] Samat kuin Parthialaiset, eräs sotaisa Skythalais-kansa Kaspian
meren eteläpuolella, Romalaisten vaarallisimpia vihollisia, joita
vastaan sotaretkellä v. 53 e.Kr. kaatui Krassus, Itämaiden (Syrian)
maaherra, estäessänsä näitä hyökkäämästä Roman alueelle.
[18] Nim. kansalaisten kesken.
[19] Vestan naispapit.
[20] Koska hän nim. oli kovin vihastunut Romalaisiin Caesarin,
Pontifex-Maximuksen l. Ylipapin, murhan johdosta.
[21] Jott'eivät ihmiset huomaisi.
[22] Apollo, Jupiterin ja Latonan poika, Dianan veli, alkup.
valon jumala (Foebus), myöhemmin karjan, teiden ja porttien
suojelija, tautien tuottaja ja parantaja, soitto- ja runotaidon
jumala, Runotarten johtaja, joutsi-ammunnan keksijä ja,
surmattuansa lohikäärme Pythonin, Delfin oraakkelin omistaja. Hänen
päätemppelinsä, Augustuksen rakentama, oli Palatinus-vuorella
Romassa. "Ludi Apollinares", jotka asetettiin toisen Punilaissodan
aikana, vietettiin vuosittain Heinäkuun 5 p:nä hänen kunniaksensa.
Tietäjäksi (augur) kutsuttiin häntä, koska hän huomasi, rankaisi ja
vainosi paheita ja rikoksia.
[23] Erycina, sulouden ja rakkauden jumalattaren Venuksen
toisintonimi, eräästä Sicilian länsirannalla olevasta Eryx-nimisestä
vuoresta, missä hänellä oli kuuluisa temppeli ynnä samanniminen
kaupunki; Vulkanuksen puoliso ja Kupidon äiti. Hänen rakkaita
seuralaisiansa olivat, paitsi Lempeä (Amor, Kupido), jonka rakastettu
taas oli Sielu (Psyke), myöskin Sulottaret (Gratiat: Aglaja,
Eufrosyne ja Thalia) ja Vuodenajan jumalattaret (Horat: Jupiterin
ja Themiksen tyttäret, Eunomia, Dike ja Irene). Venuksen palvelus
oli yleinen koko Siciliassa, tuli myöhemmin, toisen Punilaissodan
aikana, Romaankin ja kukoisti eritt. J. Caesarin aikana, koska
häntä pidettiin nim. Aeneaan ja koko Julius-suvun kanta-äitinä.
Romassa oli hänellä kaksi temppeliä: toinen Kapitoliumilla, vihitty
tarkoitukseensa v. 216 e.Kr.; toinen Porta-Kallikan edustalla,
vihitty v. 181 e.Kr. Kyprus- ja Kythera-saarilla olivat kuitenkin
hänen päätemppelinsä ja hartaimmat palvelijansa. Taru kertoo hänen
syntyneen merenvaahdosta ja ensi kerran nähneen päivän valon
Kythera-saaren rannikolla.
[24] Leikki, Leikinjumala.
[25] Venuksen poika, Lempi, Lemmenjumala.
[26] Maurilaiset tavallisesti ratsastivat, paitsi jos ratsunsa
sattuivat kaatumaan taistelussa.
[27] Maja oli vankin Plejadeista, Atiaan ja Plejonen tyttäristä,
joita oli seitsemän.
[28] S.o. Merkurius, Jupiterin ja Majan poika, alkup. vanha
pelasgilainen maanviljelyksen ja karjanhoidon jumala, jumalain
lähettiläs ja sanansaattaja, viekkauden, sukkeluuden ja
kauppaliikkeen jumala, lyyryn ja kirjainten keksijä, puhetaidon
ja kielten tulkitsija, vainajain sielujen Manalaan saattaja,
voimistelijain ja runoilijain suosija. Vrt. Carm. I, 10.
[29] Nim. Augustusta, joka oli syntynyt v. 63 e.Kr. ja oli siis
silloin nuorukainen s.o. 34 vuoden vanha.
[30] S.o. Roman kansan.
[31] Palattuansa Itämailta vietti Augustus v. 29 e. Kr. kolme suurta,
triumfia l. voittojuhlaa, nim.: Pannonian ja Dalmatian, Makedonian ja
Aktiumin tappelun sekä Egyptin ja Kleopatran voittamisen muistoksi.
[32] Kunnianimen "princeps" sai Augustus v. 28 e.Kr., "augustus"
v. 27 e.Kr., ja "pater patriae" v. 2 e.Kr., siis tässä kohdin
liian aikaiseen Augustukselle omistetut, ell'ei niitä soviteta
Merkuriukselle.
[33] Samat kuin Parthialaiset. Vrt. sam. run. ed.