HEIKKI (Hiljaa enolle). Siinä näette nyt!
LAURA. Tästä kulkevat kaikki läpi, enolla ei olisi hetkeäkää rauhaa.
HEIKKI (Kiivaasti). Mutta minä tahdon, rakas lapsi! (Hiljaa Lauralle).
Haukkukaa nyt!
LAURA (Hiljaa). Heti! Teidän pitää vain kiivastua vielä enemmän.
HEIKKI (Kuten ennen, kovalla äänellä). Minä tahdon — sillä tavoin —
ilman vastaansanomista!
PETÄJÄ (Lepyttäen). No no! Rauhoituhan.
HEIKKI (Kovasti). Minä tahdon niin! Ymmärrätkö? (Enolle). Nyt hän
suuttuu!
LAURA (Lempeästi). Sinun tahtosi on minulle aina sama kuin käsky. Se
järjestetään heti. (Menee).
PETÄJÄ. Poika, sinähän nolaat itsesi vallan perinpohjin!
HEIKKI (Huutaa). Hei! — Seis!
LAURA (Palaa takaisin). Tässä minä olen.
PETÄJÄ. Kuuliainen kuin lammas.
HEIKKI (Itsekseen). Tästähän tulee ihan hulluksi!' (Ääneen). Sinä
näytät aivan unohtavan, että olemme vuokranneet tämän asunnon yhdessä
Aarnion kanssa ja että sinun sisaresi mielipidettä on myöskin kysyttävä.
LAURA. Niin, niin, sen seikan minä ihan unohdin.
PETÄJÄ. Mutta miksi ette ole vuokranneet erikoista asuntoa itsellenne?
HEIKKI. Kun me jo muutenkin tulemme sinulle kovin kalliiksi rakas eno,
niin tahdoimme säästää —
PETÄJÄ. Mitä turhia! Teidän pitää elää huolettomasti! Te vuokraatte
vielä tänään itsellenne toisen asunnon.
LAURA (Iloisesti). Oi niin, ukkoseni! Sitten voimme elää oikein
rauhassa ja onnellisina toistemme kanssa!
HEIKKI (Hiljaa). Krokotiili! (Ääneen). Se ei käy laatuun — enohan aikoo
olla luonamme vain kolme päivää — siis —
LAURA (Leikillisesti). Kun minä pyydän oikein kauniisti, viipyy hän
kyllä kauemmin.
PETÄJÄ (Hyvin ihastuneesti). Niin, sen hän tekee!
HEIKKI (Hiljaa Lauralle). Tehän olette ihan riivattu!
PETÄJÄ. Minä viivyn luonanne kokonaisen viikon.
HEIKKI (Vaipuu tuolille, huutaen). Herranen aika!
LAURA ja PETÄJÄ (Juoksevat hänen luokseen). Mikä nyt on?
HEIKKI (Hiijaa Lauralle). Koko viikon, ooh! — (Ääneen). Pistää niin —
tästä — (Painaa sydäntään).