Edelliset. Laura.
LAURA (Tullen nopeasti). Erehdytte! — Minä suostun.
HEIKKI ja AARNIO. Siinä hän onkin.
ELLI (Nauraa). Sinä tiedät siis?
LAURA. Kaikki, minä olen kuunnellut.
HEIKKI. Kauniin sielun avomielinen tunnustus! On kuunnellut!
Hänellähän on naisten kaikki hyvät ominaisuudet. (Lauralle). Te siis
suostutte?
LAURA. Suostun.
HEIKKI. Todellako?
AARNIO. Hyvä!
ELLI (Yhtaikaa). Vai suostut?
LAURA. Kristityn velvollisuus on (viittaa Heikkiin) olla paholaisen
pelastavana enkelinä.
HEIKKI (Epäluuloisesti). Kunnioitan kristityn velvollisuuttanne, mutta
sen takana piilee jotakin — minä en luota teihin.
LAURA (Vakavasti). Älkää pelätkö mitään! Minäkin voin vaadittaessa
vakavasti auttaa säilyttämään maailmalle niin jaloa miestä. Sanokaa
vain mitä minun on tehtävä valepuolisonanne, ja jättäkää sitten kaikki
muu minun huolekseni.
HEIKKI. Tehtävänämme on saada eno siihen luuloon, että olisi ollut
parempi, etten olisi mennyt naimisiin. Teidän täytyy siis olla
vuosisatamme kelvottomin vaimo, oikea äkäpussi, ja mennä niin pitkälle,
että eno itse tahtoo meidän eroamme. Kun tämä onnistuu, on ilveily
lopussa ja minä olen pelastettu. Siis, olkaa häijy, oikein riivatun
häijy!
LAURA (Hymyillen). Ei se onnistu minulle.
HEIKKI. Onnistuu kyllä — teillähän on hyvät taipumukset siihen.
LAURA. Todellako?
HEIKKI. Aivan todella! Ja jos se olisi teistä alussa liian vaikeaa,
niin voittehan te ottaa esimerkkiä sisarestanne.
ELLI (Närkästyneesti). Mitä?
HEIKKI (Nopeasti). Anteeksi — minä sanoin väärin! (Suutelee Ellin
kättä). Minun piti sanoa, sisaristanne; tarkoitin siis koko naissukua.
LAURA. Tulette yhä kohteliaammaksi. Mutta asia on sovittu. Tässä
käteni! — Toivomuksenne täyttyy, teen elämänne helvetiksi.
HEIKKI (Suutelee hänen kättään). Hyvyyden enkeli! — Kuinka minä olen
käsittänyt teitä väärin niin pitkän aikaa? (Aarniolle). Hänhän on
puhdasta sokeria!
AARNIO (Nyökäyttää päätään). Niin — parasta palasokeria.
ELLI (Tarttuu miehensä käsivarteen). Ja minkälaista osaa pitää meidän
näytellä ilveilyssänne?
LAURA. Hyvin helppoa. Aarnio on Tuulispään lanko, sinä olet hänen
kälynsä ja meillä on yhteinen talous.
HEIKKI. Niin juuri. (Tarttuu Aarnion käteen). Lanko — (tarttuu Ellin
käteen) käly — (tarttuu Lauran käteen) yhteinen talous. No, tästä tulee
herttaisia perhekohtauksia!