LAURA. Älä huolehdi minun takiani, lankokulta.
HEIKKI. Minulle ei voi milloinkaan sellaista tapahtua!
AARNIO. Sinulleko? Viisaammatkin miehet ovat polttaneet sormensa.
HEIKKI. Minä käytän kintaita! Vuohennahkarukkasia! Mutta — minähän
unohdan taas pääasian. (Katsoo kelloaan).
AARNIO. Vanha vikasi! Sinä unohdat kaikki!
HEIKKI. Minulla on kiire jo! Täytyy mennä asemalle parantunutta enoa
vastaan! (Lauralle). Olkaa te sillä aikaa ystävällinen ja harjoitelkaa
häijyn rouvan osaa. (Aarniolle). Uudesta sinisestä takistani puuttuu
kaksi nappia, ompele ne sillä aikaa, puolen tunnin kuluttua tuon
enon tänne riemusaatossa. (Ellille). Hyvästi käly! (Lauralle, hyvin
iloisesti). Hyvästi, eukkoseni! Anna minulle lähtömuisku. (Kurkoittaa
suutaan).
LAURA. Kaksikin, hävytön! (Lyö häntä korvalle). Kas siinä!
HEIKKI. Hyvä! Mainiota! Harjoitusliikkeitä suureen avioliittosotaamme!
(Tarttuen poskeensa). Tunnen, että voitto on meidän! (Rientää pois).
Hyvästi!
AARNIO ja ELLI (Nauravat).
LAURA. Saadaanpas nähdä, kuka tässä viimeksi nauraa? (Uhkaa sormellaan
Heikin jälkeen).
Esirippu.