LAURA. Miksi ei?
HEIKKI. Koska ette milloinkaan osaa vastata myöntävästi. Te olette kuin
vastahakoinen akka — joka aina känää vastaan.
LAURA. Niinkuin tekin.
HEIKKI. Te vihaatte kaikkia niehiä.
LAURA. Ja te kammotte kaikkia naisia.
HEIKKI (Vilkkaasti). Se ei ole totta! Päinvastoin! Minä rakastan heitä
kaikkia, ja jos tahtoisin, saisin koko naissukupuoen jalkojeni juureen.
LAURA. Ettekä vain mene naimisiin?
HEIKKI. Se on vain puhdasta jalomielisyyttä. Koska en tahdo riistää
maailmalta sen parasta koristusta, naisväkeä. Sillä jos nain yhden,
niin kuolevat kaikki muut kiukusta, kuten kärpäset syksyllä. — Eih!
Minä en ota ketään, ja niin jäävät kaikki naiset elämään, eikä helvetti
häviä maan päältä. (Kulkee kiivaasti).
LAURA (Itsekseen). Odotapas! Tämän saat vielä maksaa! (Ääneen). Te
olette todellakin erinomainen ihminen!
HEIKKI. Eikö totta? Eikä minusta sentään vielä ole tullut edes
salaneuvosta?! (Katsoo kelloaan). Mutta missähän se Aarnio viipyy?
(Istuu uupuneena arkulle ja pyyhkii otsaansa).
ELLI. Miksi istutte arkulla?
HEIKKI. Kun ei minulle ole tarjottu tuolia.
ELLI. No, mutta ettehän te tavallisesti kursaile.