ARVIK. Istutko sinä täällä laulamassa?
ROUVA ARVIK (pelästyy kauheasti ja taistelee sitten itkun ja naurun
välillä ja huudahtaa vihdoin piiloittaen vihon). Onpas sekin laitaa kun
tulet tuolla tavalla! (Nousee).
ARVIK (hymyillen). No, millä tavalla minun olisi pitänyt tulla?
ROUVA ARVIK. Kun et olisi matkustanut, niin ei sinun myöskään olisi
tarvinnut palata takaisin!
ARVIK. Niin, niin.
ROUVA ARVIK (suuttuu yhä enemmän). Siinä sinä seisot ja näytät aivan
tyytyväiseltä! Ikäänkuin et olisi tehnyt mitään? Etkö sinä itse sitä
ymmärrä? Etkö tiedä, että Marna on juossut pitkin kaupunkia hotellista
hotelliin ja etsinyt sinua tuodakseen sinut jälleen kotiin? Ajattelehan
millainen yö meillä on ollut! Ja millaisessa tuskassa ja epätoivossa me
olemme olleet?